Lasten hoitotyön harjoittelu alkoi maanantaina, ja suoritan sen (no, ainakin alun) paikassa nimeltä Zdravstveni dom Koper. Suomeksi se tarkoittaa Koperin terveyskeskusta. Siellä on lasten poliklinikka, jossa työharjoittelen ilmeisesti ainakin tämän viikon. Kuvio on vielä hieman auki, sillä matkan varrella oli ilmeisesti ollut jonkinlainen informaatiokatkos, ja sain sen kuvan, ettei tulooni oikein ollut osattu varautua. Alkuperäisen suunnitelman mukaan minun piti harjoitella Izolan sairaalan pediatrisella osastolla, mutta suunnitelmiin tuli jossain vaiheessa muutos... En ole siitä lainkaan pahoillani, sillä on mielenkiintoista nähdä tuollaista poliklinikkatoimintaa. Todennäköistä kuitenkin on, että joudun vielä jaksoni aikana siirtymään muualle. Katsotaan siis, mitä ensi viikko tuo tullessaan.
Poliklinikka, jolla nyt harjoittelen, on aika pieni. Siellä on kaksi sairaanhoitajaa, kolme lähi- tai perushoitajaa sekä muutama lääkäri. Meitä opiskelijoita on yksikössä tällä hetkellä kolme. Yksikössä hoidetaan alle kouluikäisiä lapsia. Nuorimmat "potilaat" ovat tähän mennessä olleet 1 kk ikäisiä, ihan vastasyntyneitä en ole vielä tavannut. Yksikön päivä menee niin, että aamulla klo 7.30-10 on akuuttivastaanotto ("kurativa") sairaille lapsille. Lapset menevät suoraan pediatrin luo, hoitaja ei tee tässä kohtaa nähdäkseni muuta kuin kirjaa heidät saapuneiksi ja hoitelee muut paperihommat. Jos tarvitsee tehdä pieniä hoitotoimenpiteitä (esim. haavan hoito) tai esim. ottaa virtsanäytteitä, sen hoitaja toki tekee. Klo 10.30 alkaa ennaltaehkäisevän hoitotyön aika ("preventiva"), joka mielestäni on kuin Suomen neuvolatoimintaa. Lapset tulevat hoitajalle, joka punnitsee ja mittaa heidät, tekee tarvittaessa erilaisia testejä (esim. lapsen kehitystä kartoittava Denver-testi), ohjaa vanhempia, antaa rokotuksia ja muuta samanlaista. Sitten lapset tapaavat vielä pediatrin.
Klinikan tilat ovat modernit, joskin aika ahtaat, ja ne on sisustettu miellyttävästi lapsia ajatellen.Seinät on maalattu pastellin sävyillä, ja kaikkialla on värikkäitä kuvia ja muuta rekvisiittaa, jolla lapsia voi yrittää hämätä esimerkiksi rokotusten aikana. Työtavat ovat mielestäni samanlaiset kuin Suomessa. Tietenkään minulla ei ole mitään kokemusta lasten hoitotyöstä Suomessa, mutta esimerkiksi pienten vauvojen käsittely menee juuri niin kuin meille lastenhoitotyön tunneilla opetettiin. Hoitajatkin vaikuttavat täällä varsin asiantuntevilta.
Yhden päivän vietin myös poliklinikan toisessa kerroksessa, jossa hoidetaan jo kouluiässä olevia lapsia. Olin seuraamassa, kun yksi koululuokka tuli terveystarkastukseen. Koululaiset olivat 7-vuotiaita (käsittääkseni siis täällä tokaluokkalaisia), ja luokalla oli noin 16 oppilasta. Ensin sairaanhoitaja piti heille pienen "oppitunnin", jonka tarkoituksena oli valmistaa lapsia tulevan terveystarkastuksen koitoksiin. Leikin ja laulun keinoin käytiin läpi, mitä terveystarkastuksessa tapahtuu. Apuvälineinä sairaanhoitajalla oli esimerkiksi kuvia, leluja ja nukke, jonka nimi oli Mirko. Sitten jokaiselle oppilaalle laitettiin oikean käden kämmenselkään leima, jossa oli Mirkon kuva - minäkin sain sellaisen. Sen jälkeen opeteltiin loru, joka piti lausua Mirkolle rokotuksen aikana. Sen tarkoitus oli tietysti viedä huomio pois rokotuksen aiheuttamasta pienestä kivusta.
Lapsilta tarkastettiin näkö ja värinäkö, otettiin paino, pituus ja verenpaine, ja sen jälkeen oli lääkärintarkastus. Viimeiseksi oli ohjelmassa sitten se pelätty rokotus. Kaikilla lapsilla oli mukanaan turvaa antamassa jokin oma nalle tai nukke. Aikaisemmin opetellun lorun turvin rokotukset menivätkin kaikilla mallikkaasti.
Rokote, jonka lapset nyt saivat, oli viimeinen rokotus kolmen rokotteen sarjasta B-hepatiittia vastaan. Täällä se kuuluu yleiseen rokotusohjelmaan. Minulle kerrottiin, että lasten rokottaminen on Sloveniassa pakollista. Jos vanhemmat eivät halua rokottaa lastaan, tehdään asiasta viralliset asiakirjat, ja vanhemmat joutuvat myös maksamaan jonkinlaisen rangaistusmaksun. Myös HPV-rokotus (human papilloma virus) kuuluu täällä yleiseen rokotusohjelmaan; tosin se ei ole pakollinen rokotus. HPVhän voi aiheuttaa esimerkiksi kohdunkaulan syöpää, ja rokotuksen liittämistä kansalliseen rokotusohjelmaan harkitaan mielestäni Suomessakin. Täällä Sloveniassa rokotus annetaan vain esipuberteetti-iässä oleville tytöille, poikia ei sillä rokoteta. Muilta osin rokotusohjelma vaikuttaa olevan samansuuntainen kuin Suomessa. Näitä asioita käytiin läpi lastenhoitotyön tunneilla joskus ennen vuodenvaihdetta, joten täytyy myöntää, etteivät faktat Suomenkaan järjestelmästä ole enää ihan kirkkaana mielessä. Täytynee kerrata, että osaa paremmin verrata maiden käytäntöjä toisiinsa, ja ettei joudu noloon tilanteeseen, jos joku kyselee miten tämä asia on Suomessa järjestetty.
Tähän asti olen viihtynyt hyvin lasten hoitotyön harjoittelussa. Kommunikaatio-ongelmat ovat tietysti täälläkin vahvasti läsnä, sillä vain yksi klinikan hoitajista puhuu kanssani englantia. Tämänkertaiset opiskelijatoverinikaan eivät vaikuta järin innostuneilta tulkitsemaan slovenian kieltä minulle. Tämä on kuitenkin ensimmäinen paikka, jossa voin oikeasti sanoa saavani ohjausta sairaanhoitajalta. Hänkään ei puhu järin hyvää englantia, mutta hän yrittää. Harmittaahan se tietysti, kun niin paljon tietoa menee ohi korvien. En viitsi jatkuvasti kauheasti kyselläkään, sillä ymmärrän että tottumattomalle englannin puhuminen on aika raskasta siinä oman työn ohessa. Voi olla, että jotain väärinkäsityksiäkin on tässä matkan varrella tullut. Pääasiassa yritänkin aina miettiä, miten mikäkin asia tehdään Suomessa ja miksi. Joskus, jos jokin jää mietityttämään, kertailen asioita illalla internetistä. Terveysportti on kovassa käytössä siis täälläkin. =)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti