Perushoitoa slovenialaisittain

Tällä kertaa aion tarinoida hieman siitä, miten potilaan perushoito sujuu slovenialaiseen malliin. Muistakaa kuitenkin, että minulla on kokemusta vain tästä yhdestä sairaalasta ja tästä yhdestä osastosta - mahdollisesti (todennäköisesti) käytännöt ovat erilaiset muualla. Sekin minulle varmasti tämän kolmen kuukauden aikana selviää.

Viikon verran on nyt työharjoittelua takana, ja meidän opiskelijoiden tehtävät nefrologian osastolla ovat tosiaan painottuneet aika lailla perushoitoon. Täällä on sellainen systeemi, että opiskelijat (meitä on tällä osastolla siis neljä - minä ja kolme slovenialaista) vastaavat itsenäisesti yhden potilashuoneen potilaista. Tai näin minulle alussa kerrottiin, mutta todellisuus vaikuttaa kuitenkin käytännössä toisenlaiselta. Opiskelijat kyllä vastaavat aamuvuorossa perushoidosta, tekevät aamupesut, petaavat sängyt ja avustavat potilaita ruokailuissa, mutta hoitajat tekevät lääkitykseen, haavanhoitoihin jne. liittyvät toimenpiteet, ja kaiken muunkin vähänkin vaativamman.

Aamulla ensimmäisenä mennään osaston varastoon, jossa kaikki tarvikkeet kaikkia huoneen potilaita varten kerätään valmiiksi kärryyn. Erityisesti puhtaita petivaatteita otetaan varastosta mukaan runsaasti. Kärryn kanssa huristellaan sitten potilashuoneeseen. Täällä oikeastaan kaikki potilaat pestään sänkyyn. Ainoastaan ne, jotka ovat riittävän hyväkuntoisia liikkuakseen ja toimiakseen täysin itsenäisesti, voivat mennä itsekseen vessaan pesulle. Kylpyhuone/WC on jokaisen huoneen yhteydessä, lisäksi käytävällä on vielä yhteinen isompi suihkutila, johon mahtuu vaikkapa suihkupaarien kanssa. Aamupesuissa käytetään saippuaa, mikä suomalaisittain katsottuna tuntuu aika hurjalta. En ole vielä selvittänyt, onko saippua sellaista, jota ei tarvitse huuhtoa pois iholta (kuten pesunesteet Suomessa), mutta ainakin se vaahtoaa ihan tavallisen saippuan malliin, ja sen käytön jälkeen potilaan iho "huuhdellaan" pelkässä vedessä kastelluilla pesulapuilla.

Melkein kaikki potilaat käyttävät avopaitoja, tai ainakin sellaisia perinteisen yöpaidan mallisia, hieman polven yläpuolelle ulottuvia lyhyehköjä "mekkoja". Ainoastaan hyväkuntoisimmilla potilailla (jotka liikuskelevat muuallakin kuin potilashuoneessa) saattaa olla omia aamutakkeja, pyjamia tai muita vaatteita. Päivävaatteita ei kellään ole erikseen, vaan samoissa vaatteissa ollaan koko ajan. Omille vaatteille on säilytyskaapit potilashuoneissa. Vaippoja olen tähän mennessä havainnut vain tasan yhtä laatua/kokoa - sitä käytetään siis kaikille. Käytössä olevat vuodesuojat ovat samanlaiset kuin Suomessa.

Potilaan intimiteettisuoja ei täällä mielestäni ole ihan sillä tasolla kuin Suomessa (toki Suomessakin sen taso vaihtelee paikasta toiseen). Huoneet ovat 2-5 hengen huoneita, ja minkäänlaisia sermejä tai muita näköesteitä ei ole käytössä. Aika usein huoneen ovikin saattaa unohtua auki hoitotoimenpiteiden ajaksi. Lisäksi sairaalan ulkopuolella tehdään jotain remonttia, ja rakennusmiehet juoksentelevat huoneiden parvekkeilla. Kuten tuolla alempana olevasta kuvasta näette, ikkunat ovat isot, ja parvekkeelta on tietenkin erittäin hyvä näkymä potilashuoneisiin.

Vuodevaatteiden kuntoon täällä kiinnitetään hurjan paljon huomiota. Hoitajat kunnostavat huolellisesti kaikki pedit yön jäljiltä. Kaikki vuodevaatteet, joissa on pieninkin tahra, vaihdetaan välittömästi. Myös potilaiden vaatteet vaihdetaan usein aamuisin, vaikka ne eivät olisikaan ollenkaan likaisen näköiset. Lisäksi lakanat suoristellaan huolellisesti aamuisin ja usein päivälläkin, kaikki rypyt oikaistaan ja roskat ja muruset poistetaan sängyistä. Petaamistyyli on täällä hieman erilainen kuin Suomessa, sitä näkyy hieman allaolevassa kuvassa (ainakin jos kuvan klikkaa isommaksi). Alimmaisena patjaa vasten on tietenkin tavallinen lakana, joka taitellaan kulmista huolellisesti patjan alle, juuri siihen malliin kuin meillekin on TAMKissa opetettu. Nostolakanana käytetään tavallista taiteltua aluslakanaa. Tyynyliinoja täällä käytetään, pussilakanoita sen sijaan ei. Potilaan ja täkin välissä on yksi tavallinen aluslakana, jolloin aluslakana ja täkki yhdessä muodostavat kokonaisuuden, jonka alla potilas nukkuu. Kun potilas ei ole vuoteessaan, sänky avataan kuten kuvassa alla on tehty.

Potilasvuode

Todella monessa vuoteessa tällä osastolla on moderni decubitus-patja. Se on tietenkin hyvä asia, etenkin kun suomalaisittain katsottuna potilaita hoidetaan erittäin paljon sängyissä. Melkein kaikissa sängyissä on myös ns. apinakiikku, eräänlainen riippumispuu vuoteen pääpuolessa, jonka avulla potilas voi kohottautua vuoteessa ja esimerkiksi itse siirtyä kohti sängyn pääpuolta ilman, että hoitajien tarvitsee häntä nostaa. Muuten hoitokultturi vaikuttaa jossain määrin potilasta passivoivalta. Mummut, jotka Suomessa ilman muuta avustettaisiin aamulla vessaan pesuille, pestään ainakin tällä osastolla surutta sänkyyn. Heidän kasvonsakin pestään pesulapuilla heidän puolestaan, vaikka useimmilla on kaksi aivan hyvin toimivaa kättä. En ole ainakaan kuullut, että heillä olisi mitään liikkumisrajoituksia. Useimmat myös ruokailevat vuoteessa, parempikuntoisetkin potilashuoneessa olevan pöydän ääressä. Sanotaanko näin, että kuntouttava työote ei vielä ole päivän sana täällä. =)

Allaolevasta kuvasta näkyy hieman potilashuoneiden parveketta, sekä näkymää potilashuoneen ikkunasta. Jos katsoo vielä enemmän oikealle, näkee idyllisen Izolan kylän ja Välimeren. Isojen ikkunoiden haittapuoli on tietenkin se, että päivällä aurinko kääntyy paistamaan suoraan niistä sisään, ja iltapäivän alussa huoneissa alkaa olla aika lämmin.

Osaston käytävää

Sairaalan pääsisäänkäynti