Sitä ja tätä

En jaksa tänäänkään tarinoida hoitotyöstä, vaikka tarkoitukseni oli kirjoitella siitä, miten potilaan perushoito sujuu Slovenian malliin - toki siitäkään ei vielä ole kokemusta kuin yhdestä sairaalasta ja yhdeltä osastolta. Tänään perjantaina on kuitenkin ensimmäinen työviikko takana, ja väsymys on armoton. Lisäksi pieniä flunssan oireita on ilmassa, kurkkua karhentaa ja nenä vähän vuotelee. Olen myös kävellyt tänään varmaan sata kilometriä (ainakin jaloissa tuntuu siltä), ensin 45 minuuttia sairaalalta kämpille ja sitten vielä useamman tunnin kierroksen kaupungilla ja kaupassa. Hoitotyöstä riittäisi tarinaa vaikka miten, joten jätetään se suosiolla toiseen kertaan. Vaikka potilaan perushoito on täällä aika samanlaista kuin Suomessa, on silti paljon pieniä mielenkiintoisia eroja, joista ainakin itse sairaanhoitajaopiskelijana kuulisin mielelläni lisää.

Asuntoasian suhteenkin on tänään nähty valonpilkahduksia. Opiskelijatyöparini Elena auttoi minua tänään katselemaan vapaita huoneita netistä. Hän soittikin puolestani yhteen paikkaan, ja heti tärppäsi: sopiva huone olisi vapaana! Paikka on lähellä tätä nykyistä majaani, ja meidän piti mennä katsomaan asuntoa yhdessä Elenan kanssa tänään, mutta käynti siirtyi kuitenkin olosuhteiden pakosta maanantaille. Ainakin netissä olleiden tietojen ja kuvien perusteella vaikuttaa lupaavalta! Tosin kieltä osaamattomana sitä on hiukan hankala arvioida; Google-kääntäjän käännökset ovat välillä aika... no, mielikuvitusta kiihottavia. =) Maanantaina se sitten nähdään, millainen paikka se on.

Uskomatonta muuten, mitä kaikkea nämä slovenialaiset ovat valmiita vieraan puolesta tekemään. Olen kyllä kuullut että he ovat ystävällisiä ja vieraanvaraisia, mutta tällaista en sentään osannut arvata. Elenakin käyttää ruokatuntejaan minun asioitani selvitellessään, soittelee puolestani omalla puhelimellaan, kuskaa minua ympäri kylää omalla autollaan, vastaa aina kärsivällisesti kysymyksiini (ja voitte uskoa, että niitä on ollut paljon). Tämän täytyy olla uuvuttavaa hänellekin, sillä hän ei ole tottunut käyttämään englannin kieltä, ja kaiken lisäksi hänellä on koko ajan sairaalassa omakin työharjoittelu meneillään (ja kaikki hoitotyön opiskelijat tietävät, että sekin voi olla välillä enemmän kuin tarpeeksi).

Kaikista hassuinta tässä kuitenkin on se, miten vaikeaa tätä apua on ottaa vastaan. Koko ajan on sellainen tunne, että se pitäisi jotenkin rahallisesti korvata. Olen itsekin Valkeakoskella tehnyt yhtä ja toista ulkomaalaisten vaihtareiden puolesta, mutta jotenkin nyt apua saavana osapuolena on niin hankalaa olla.

No, sitten lisää valitusta asuntoasiasta. Alkaahan se elo tässäkin kommuunissa jotenkin luistaa, nyt kun pahin alkujärkytys on mennyt ohi. Alan pikkuhiljaa siirtyä siihen vaiheeseen, että otan tämän huumorin kannalta. Silti en voi kieltää, etteikö minusta olisi aina vähän vastenmielistä tulla tänne. Siksikin tulee varmasti joposteltua niin paljon tuolla kaupungilla, tänne ei ole koskaan erikoisempaa kiirettä. Yöt ovat edelleen melko rauhattomia, mutta onneksi korvatulpat on keksitty. Lisäksi tämä on ainakin slovenialaisten opiskelijoiden mukaan kallis majoitus. Tämä maksaa 200 euroa kuukaudelta, ja esimerkiksi huone, jota olen menossa katsomaan, on vain 150 euroa kuukaudelta.

Täällä asustelee vaihto-oppilaiden lisäksi pääasiassa keski-ikäisiä miehiä; he ovat varmaankin komennustyöläisiä, ja vain yöpyvät täällä työkeikoillaan. Ulkoasusta päätellen he ovat pääasiassa rakennusmiehiä, ja he lähtevät aamuisin töihin aina samaan aikaan kuin mekin lähdemme sairaalalle. Tämä yksi käytävä on varattu kokonaan meille vaihtareille. Minun ja belgialaisen kämppikseni lisäksi täällä asustelee tsekkejä (kai 5 henkilöä) ja ranskalaisia (2 henkilöä). Käytävän varrella on huoneita, joissa on käsittääkseni kaikissa 3-5 sänkyä kussakin. Sitten on tuo yhteinen "keittiö". Haluaisitko sinä tehdä ruokaa tässä keittiön ja siivouskomeron yhdistelmässä (klikkaa kuvat isommaksi)?

No, en minäkään. Toinen ja tärkein syy siihen miksi etsin uutta kämppää on se, että puolisoni Suomesta matkustaa tänne koko toukokuuksi, ja on selvää, ettemme voi asua tässä paikassa enää silloin. Mutta en todellakaan pane pahakseni, jos pääsen jo ensi kuun alussa jonnekin muualle. Pienen mukavan lisämausteensa tähän soppaan antaa sopimus, jonka majoittuessani tänne allekirjoitin. Se on tietenkin sloveeniksi, eikä ole oikeastaan hajuakaan siitä, mitä olen sopinut. Siinä voi olla esimerkiksi jokin lauseke irtisanomisajasta tai määräaikaisesta vuokrasopimuksesta - alkuperäinen ajatushan on ollut pysytellä täällä koko kolme kuukautta. No, eipä kyllä tällä hetkellä voisi vähempää kiinnostaa. Maanantaina Elena lupasi suomentaa (?) sen minulle, ja jotenkin siitäkin sitten selvitään. Kaikesta selvitään, paremmin tai huonommin.

Majoituspaikkamme ulkoapäin

Naapuritaloja

Huomenna suuntaan pienelle päiväretkelle Škocjanin kaivoksille. Tuolta voitte käydä kurkkimassa lisätietoa jos kiinnostaa: Škocjanin kaivokset Erityisesti valokuvagalleria (Photo Gallery) sivun oikeassa laidassa kannattaa tsekata. Kaivosten sisällä ei ilmeisesti saa kuvata, joten fotoja sieltä ei ole luvassa - jotain muuta tarinaa ehkä. Kaivos on UNESCOn maailmanperintökohde. Sloveniassa on myös toinen maailmanperintökohde, esihistorialliset paalurakennukset Alppien ympäristössä (näitä voi toki nähdä muissakin Alppien seudun valtioissa). Suomessakin on noita maailmanperintökohteita kai seitsemän kappaletta, ja olen käynyt niistä Suomenlinnassa, Verlan puuhiomolla ja pahvitehtaalla sekä Petäjäveden vanhassa puukirkossa. Monta on siis Suomessakin vielä näkemättä. Lisää UNESCOn maailmanperintökohteista voi lukea täältä: Maailmanperintökohteet

Hyvää viikonloppua!