Olen kovasti tykästynyt matkustamaan linja-autolla ja junalla täällä Sloveniassa. Linja-autot ovat siistejä ja mukavia, ja maisemat viihdyttäviä. Junalla matkustaminen saattaa olla hidasta, jos valitsee sellaisen junan joka pysähtelee usein, mutta toisaalta: mihinkäs tässä on kiire? Junamatkustamisesta saa lisäksi viikonloppuisin 30 % alennuksen edestakaisesta matkasta Slovenian rajojen sisällä. Olenkin ruvennut suunnittelemaan matkaa Mariboriin Slovenian toiselle laidalle. Matka sinne kestää junalla viitisen tuntia, ja sisältää ilmeisesti yhden junanvaihdon Ljubljanassa. Maribor on tällä hetkellä Euroopan kulttuuripääkaupunki, joten siellä voisi olla jotain mielenkiintoista nähtävää.
Mutta takaisin Triesteen. Varasin sieltä oikein hotellihuoneen perjantain ja lauantain väliseksi yöksi. Se osoittautuikin oikeaksi ratkaisuksi, sillä nähtävyyksiä jaksaa katsella yhdessä päivässä vain tietyn määrän. Aamulla kohtuullisen hyvin nukutun yön ja aamiaisen jälkeen jaksaa taas ihan uudella innolla. Hotelli (Citta di Parenzo) oli ok, ei sen enempää. Olin pettynyt siihen, että nettiyhteys hotellilla ei luvatusta poiketen toiminut; en tiedä oliko vika käyttäjässä vai missä, mutta koska viivyin hotellissa vain yhden yön, en jaksanut nähdä enempää vaivaa asian takia. Hotellin sijainti oli kuitenkin tosi hyvä; siitä jaksoi hyvin kävellä katsomaan tärkeimpiä nähtävyyksiä, ja bussiasemakin oli noin 15 min. kävelymatkan päässä.
Ja olihan siellä Triestessä kaikenlaista nähtävää. En ole käynyt Italiassa aikaisemmin, joten elämänmenossa yleisestikin riitti ihmeteltävää. Hotellin vastaanotosta sain kaupungin kartan, ja sen avulla suunnistin ensimmäisenä kaupungin keskusaukiolle (Piazza dell' Unita D'Italia). Komea keskusaukio sijaitsi aivan meren äärellä. Aukion reunalla sijaitsi myös turisti-info, joka on ensimmäinen pakollinen pysähtymiskohde uudessa kaupungissa.
 |
| Piazza dell' Unita D'Italia |
 |
| Palazzo del Governo - hallintopalatsi vuodelta 1905 |
 |
| Hallintopalatsin julkisivua |
Muutamia hienoja kirkkojakin kaupungista löysin. Yksi niistä oli San Spiridione, serbialainen ortodoksikirkko, joka sijaitsi lähellä Triesten ainoaa kanaalia. Julkisivun ja kirkon sisäosan kultakoristelut olivat todella hienot. Kirkko on avattu vuonna 1868.
 |
| San Spiridione |
Kaupungissa oli paljon erilaisia rakennus- ja korjaustöitä meneillään. San Giuston linnakin (siitä erillisessä postauksessa myöhemmin) oli jonkinlaisen korjauksen tai restauroinnin kohteena. Toivottavasti hommat saadaan valmiiksi ennen kuin turistikausi kunnolla käynnistyy - rakennustelineet ja oranssit pressut eivät näytä kovin tyylikkäiltä valokuvissa. Välillä tuntui, että joka toinen pytinki oli remontissa. Turisteja oli kyllä jo nyt liikkeellä jonkin verran, erityisesti San Giuston linnan tienoilla heitä oli bussilasteittain. Moni kuului puhuvan saksaa. Muutenkin ihmisiä oli "paljon" (Triestessä on noin 200 000 asukasta), tai siltä se ainakin tuntui hiljaisen ja rauhallisen Koperin jälkeen.
Mitä jäi käteen? Triestessä näin useita mielenkiintoisia asioita, paikkoja ja nähtävyyksiä, ja paljon jäi näkemättäkin, mutta rehellisesti täytyy sanoa, etten ihan vakuuttunut. Kaupungissa oli aika likaista, roskia oli paljon ympäriinsä, eikä katukuva ollut niin siisti kuin täällä Sloveniassa. Ehkä Italialle on ominaista eräänlainen "resuisuus" ja elämän jälkien näkyminen kaupunkikuvassa. Lisäksi häiritsi se, ettei juuri missään näkynyt mitään vihreää, vaan joka paikassa oli vain kiveä ja betonia. Syy on varmasti osaksi siinä, että täällä on ollut tavattoman kuivaa, eikä kevään kasvu ole ilmeisesti vielä kunnolla käynnistynyt, mutta yhtä kaikki, kaupunki näytti mielestäni hieman tylsältä. Toukokuun puolivälin tienoilla suuntaamme puolisoni kanssa Venetsiaan, ja silloin näen toisen italialaisen kaupungin. Ehkäpä annan Triestellekin joskus uuden tilaisuuden, se kun on niin lähellä, ja paljon jäi vielä näkemättä Triestessä ja sen laitamilla.
Mielenkiintoista lukea blogisi, tulin juuri Italian matkalta, tarkoituksenani oli matkustaa Italian kautta Sloveniaan, Piraniin, mutta päädyinkin lopulta Triesteen. Ensimmäiseksi saavuin Roomaan, sieltä junalla Napoliin. Napolissa näin törkyisen, likaisen, kaupustelijoita ja kerjäläisiä täynnä olevan kaupungin, jotka myyvät kaikkea, mitä roskista ja kierratyksen kautta ovat omistukseensa haalineet, ja sitten sen loistokkaan ja kauniin Napolin, jossa poliisit turvaavat turistien oleskelun. Napolista matkustin Venetsiaan, joka oli kaunis, ihastuttava kaupunki, mutta niin täynnä ihmisiä, olihan elokuu ja lomakuukausi useimmilla keskieuroopan asukkailla. Venetsiasta minun oli tarkoitus tulla laivalla Piraniin, mutta sieltäpä ei ollutkaan laivayhteyttä Sloveniaan, vain Kroatiaan olisi voinut matkustaa. Siistä matkustin junalla Triesteen ja siellä matkustajasatamasta sain tietoa että vain aamuisin menee laiva Piraniin ja iltaisin tulee takaisin. Olin jo ennakkoon varannut lentoni Venetsiasta takaisin kotiin Helsinkiin seuraavaksi aamuksi, joten en enää voinut Piraniin lähteä, mutta ihastuin Triesteen ikihyviksi. Asuin keskustassa pikku hotellissa Nuovo Albergo Centrossa, joka oli juuri sopivasti 5 min kävelymatkan päässä keskusaukiolle ja n 10 min rautatieasemalta. Olin aivan ihastuksissani kaupungin rauhallisuudesta ja siisteydestä, ja vaikka illala näki, että kaikki ulkoterassit oli väkeä täynnä, siellä oli rauhallista ja turvallista kulkea ja katsella. Koska aika jäi niin vähäiseksi oleilla siellä, päätin tehdä uuden matkan seuraavana kesänä. Laivaliikenne Triestestä Piraniin loppuu 31.8., joten syksyllä laivamatkustaminen ei enää onnistu. Miramaren linna ja vanha kaivos ainakin olivat sellaiset mielenkiintoiset kohteet, jotka haluaisin nähdä. Ehkäpä tuohon siisteyteen on kiinnitetty huomiota käyntisi jälkeen, mutta minun mielestäni paras paikka Italian matkallani, ehdottomasti. Tosin varsinainen uimaranta jäi myös näkemättä, mutta kävelykatu matkustajasatamasta oli kaunis ja kiva, patsain koristeltu, penkkejä ja paljon istumapaikkoja, eikä mitää kauppakojuja kadun varrella, suorastaan nautittavaa. Suosittelen, Lea Tuuli
VastaaPoista