Saapuminen Koperiin

Täällä ollaan, Koperissa. Eilen saavuin junalla Ljubljanasta. Ensimmäinen havainto slovenialaisista junista oli, että VR:llä ei ole mitään hätää siinä, mitä tulee junien ulkoiseen siisteyteen. =)

Sisältä juna olikin sitten oikein siisti, ja matka taittui sillä mukavasti. Tosin matka Ljubljanasta Koperiin kesti 2,5 h, ja matkaahan oli Google Mapsin mukaan maanteitse noin 106 km. Junarata näytti kartasta katsoenkin erittäin mutkaiselta ja kiemurtelevalta. Vauhti ei siis päätä huimannut, mutta perillä oltiin täsmällisesti aikataulussa. Eikä kiirekään ollut minnekään, sillä aika meni nopeasti vuoristomaisemia ihaillessa. Junassa oli erittäin rauhallista, ja kuulutukset kuuluivat hyvin ainakin siihen kohtaan vaunussa, missä minä istuin. Lisäksi seuraava pysäkki ilmaistiin valotaululla, joten oikeasta pysäkistä ei voi erehtyä. Koper oli sitä paitsi viimeinen pysäkki, joten siitä oli vaikea ajaa ohi.

Juna-asemalla minua oli vastassa vastaanottavan koulun Erasmus-koordinaattori. Hän auttoi minua hankkimaan bussikortin, ja sitten matkustimme bussilla majapaikalle. Sitten seurasi järkytys. Päästyämme majapaikkaan minulle osoitettiin pimeän käytävän varrelta pieni, kuuma ja tunkkainen huone, jossa oli kolme punkkaa vieri vieressä. Vessa on sentään huoneessa, mutta keittiön ja siivouskomeron yhdistelmä sijaitsee käytävän varrella, ja se on yhteinen kaikille käytävän asukeille. Huonetta kohti on vain yksi avain, joten joudumme jättämään sen vastaanottoon aina poistuessamme huoneesta. Yhden hyvän puolen paikasta heti löysin: Internet-yhteys toimii ainakin toistaiseksi moitteetta.

Tässä kortteerissa bunkkaa lisäkseni huonekaverini Sarah, belgialainen, joka on rauhallinen ja erittäin ystävällinen ja avulias, mutta hänellä on englannissaan melko haastava korostus (tämän hän itsekin toi esille heti aluksi). Kommunikoimme kuitenkin siitä huolimatta melko sujuvasti. Yksi peti huoneessamme on onneksi tyhjänä; en osaa kuvitellakaan mitä tapahtuu, jos siihenkin vielä tulee joku. Lisäksi muissa huoneissa asustelee kolme tsekkityttöä, sekä muutama ranskalaispoika. Neljää norjalaista odotellaan saapuvaksi lähipäivinä.

Minun "kotini"

Ensimmäinen yö oli rehellisesti sanottuna ihan tuskaa. Käytävällä biletettiin aamuyöhön asti, ja heti kävi selväksi, että seinät ovat ohuet kuin paperi. Korvatulppiakaan ei viime yönä ollut - nyt on! Metakka loppui joskus aamuyöstä, ja puoli kuudelta huonekaverini piti herätä lähteäkseen työharjoitteluun. Täytyy myöntää, että jossain vaiheessa yötä mietin, tuliko tehtyä virheliike, kun vielä tällä iällä ryhdyin tällaiseen hullutukseen.

Aamun valjettua lähdin minäkin sairaalalle tutustumaan tulevaan työmaahani. Aamuauringossa fiilikset alkoivat kamalan yön jäljiltä pikkuhiljaa nousta, vaikka olinkin todella väsynyt. Sairaalassa minut vastaanotti nainen, paikallisen terveydenhuolto-opppilaitoksen opettaja, joka tulee olemaan "opettajani" seuraavina viikkoina. Tämä koulu sijaitsee sairaalan yhteydessä. Tämä rouva oli todella mukava, ja hän näytti minulle tärkeimmät paikat kuten sosiaalitilat ja osastot, joilla tulen alkuun työskentelemään. Sain vilkaista myös harjoitusluokkiin, joissa paikalliset harjoittelevat hoitotyön taitoja nukeilla. Luokat olivat lähes samanlaiset kuin ne, jotka meillä on TAMKissa. Yritän napata pari kuvaa luokista jossain vaiheessa.

Sairaalan sisäänkäynti

Izolan sairaala sijaitsee ylhäällä vuorenrinteellä. Menomatkan pääsin erään koulun työntekijän kyydissä, paluumatkan talsin jaloin. Toki sairaalalle menee myös bussi, mutta koska oli kaunis päivä, päätin kävellä takaisin kämpille. Eikä minulle ollut ihan selvääkään, mistä bussi takaisin kämpille edes lähtisi, ja milloin. Kävellessä tuli ihan hiki, niin lämmin ilma täällä tänään oli. Olin kuitenkin aika ylpeä itsestäni, kun ongelmitta löysin takaisin majapaikkaan - välimatka oli kuitenkin aika pitkä, kävellessä meni ainakin puoli tuntia ellei enemmänkin. 

Iltapäivällä, kun kämppäkaverini vapautui työharjoittelusta, menimme Koperin keskustaan hakemaan minulle paikallisen kännykkäliittymän. Täällä opiskelijaruokailu näet pelittää kännykän avulla. En ihan tarkaan vielä ymmärrä, miten koko systeemi toimii, mutta käytännössä teen näin: Kun menen syömään ravintolaan, soitan tiettyyn numeroon ja laitan puhelimeni erityiseen telakkaan, joka on ravintolan kassalla. Tämän jälkeen saan lounaan opiskelijahinnalla. Hinta vaihtelee paikasta toiseen - täällä ruokailupaikkansa voi valita usean kymmenen eri vaihtoehdon joukosta - mutta se on aina todella edullinen (n. 1-4 euroa). Annokset ovat suuria, ja lounaaseen kuuluu usein esimerkiksi alkukeitto, salaatti, pääruoka, jälkiruoka, leipä ja ruokajuoma. Ruokailupaikan voi valita omien mieltymystensä mukaan; tarjolla on slovenialaista, kiinalaista, voileipälounasta, roskaruokaa... Ja varmaan paljon muutakin, mitä en vielä tiedä. Tässä kuva ensimmäisestä opiskelijalounaastani Sloveniassa:

Lounaan jälkeen kävelimme kämppikseni kanssa pitkin poikin Koperin keskustaa. Täytyy myöntää, ettei kaupunki ole ihan sellainen välimerellinen paratiisi kuin kuvittelin. Kaupungissa on muun muassa iso satama, joka leimaa kaupunkikuvaa voimakkaasti. "Vanha kaupunki" on ilmeisesti aika pieni. Kaikenlaisia marketteja ja kauppakeskuksia vaikuttaa olevan paljon. Tästä kirjoittelen sitten enemmän, kunhan tutustun kaupunkiin.

Ensimmäiset päivät menevät tässä varmaankin aloilleen asettuessa ja paikallisia tapoja opetellessa. Täytyy myöntää, että tunteet ovat olleet aika pinnassa näinä ensimmäisinä päivinä. Mutta kun tänne on nyt tultu, täällä ollaan. Niinhän sitä sanotaan, että ihminen tottuu vaikka mihin.