Kulttuurishokkia

Ennen tänne vaihtoon lähtöä meidän piti tehdä koulussa aika kasa kirjallisia tehtäviä, joista yksi kosketteli kulttuurishokkia ja keinoja selvitä siitä. Lueskelin erilaisia materiaaleja kirjoitelmani pohjaksi, ja asia oli tavallaan mielenkiintoista, mutta jotenkin muistan ajatelleeni, ettei se ehkä kuitenkaan kosketa minua. Kaksi ja puoli viikkoa Sloveniassa on nyt takana, ja tässä kohtaa voin todellakin todeta, että kyllä se koskettaa minuakin.

Aika pian tänne Koperiin saavuttuani mietin, mikä nyt on vialla, kun tunteet heittelevät laidasta toiseen, ja tippa on linssissä vähintään joka toisessa käänteessä. Kun nettiradiosta tuli 'Puhu hiljaa rakkaudesta', kanavaa oli pakko vaihtaa, etten olisi ruvennut parkumaan huonetoverini edessä. Olo on ollut väsynyt, olen mennyt välillä nukkumaan jo kahdeksan jälkeen. Tunteet vaihtelevat epätoivosta euforiaan. Kaipaan yksinoloa, tekee mieli vetäytyä syrjemmälle. Ruoka ei maistu, nälkä ei ole. Ruokailu tapahtuu enemmänkin siksi, että tietää olon käyvän entistä huonommaksi, jos ei syö edes jollain tavalla säännöllisesti. Koko ajan on sellainen tunne, että olen sairastumassa - tarkkailen jatkuvasti merkkejä kurkkukivusta, kuumeesta, vatsan toiminnan häiriöistä. Käsivarsiin on noussut kummallista pientä ihottumaa. Lisäksi koko ajan on tunne, että pitäisi käyttää jokainen liikenevä hetki uuteen kulttuuriin ja varsinkin kieleen tutustumalla - tunne siitä, etten osaa riittävästi, en pärjää enkä edes yritä tehdä juuri mitään sen eteen.

Onneksi melko pian tajusin ottaa esille materiaalit, joita luin valmistautuessani tähän reissuun. Kulttuurishokkia käsittelevistä artikkeleista löysinkin lähes kaikki omat "oireeni", ne minulle normaalisti epäluonteenomaiset asiat joita olen tässä pitkin matkaa ihmetellyt. Kuten eräs TAMKin mielenterveyshoitotyön opettaja sanoo, tunteet vain tuntuvat eikä niille voi mitään, mutta helpottaa tietää, että niille on syy, enkä esimerkiksi ole sekoamassa.

Koulutehtävässäni ennen tänne Sloveniaan lähtöä jouduin pohtimaan, millaiset keinot olisivat minulle henkilökohtaisesti hyödyllisiä yrittäessäni selviytyä minua mahdollisesti kohtaavasta kulttuurishokista. Otin kirjoitelmani esille, ja löytyihän sieltä apuja, jotka tuntuvat auttavan. En kyllä olisi tehtävää tehdessäni uskonut, että vielä joskus palaan siihen.

Tärkeintä on tunnistaa, että kyseessä on elinympäristön muutoksen aiheuttama normaali ilmiö, joka alkaa yleensä pari viikkoa uuteen maahan saapumisen jälkeen, ja menee itsestään ohi aikanaan. Kulttuurishokki voi ilmetä hyvin eri tavoin eri henkilöillä. Kulttuurishokin "oireisiin" voi kuulua esimerkiksi surullisuutta, väsymystä, yksinäisyyden tunnetta, fyysisiä oireita (kipuja, särkyjä, allergiaa), unettomuutta, liikaunisuutta, vihaisuutta, ärtyneisyyttä, oman kulttuurin ihannointia, identiteetin menettämisen ja epävarmuuden tunnetta, stereotyyppistä ajattelua ja pakkomielteitä.

Kulttuurishokin aiheuttamia negatiivisia oireita voi yrittää helpottaa monella tavalla. Kulttuuriin ja kieleen tutustuminen on ehkä tärkeimpiä keinoja, sillä siten voi lievittää ulkopuolisuuden tunnettaan ja ikään kuin päästä sisälle paikalliseen yhteisöön ja elämänmenoon. Yhteys sekä uuteen että vanhaan kulttuuriin on tärkeää säilyttää elävänä. Negatiiviset tunteet tulee tunnistaa ja hyväksyä ja myös niille tulee antaa tilaa. On luonnollista olla suruissaan esimerkiksi siitä, että erossa perheestään tai kumppanistaan. Harrastukset, liikunta ja ulkoilu auttavat kohottamaan mielialaa. Pienten, realististen tavoitteiden laatiminen saattaa auttaa - kun ne tulevat täytetyksi, luottamus uudessa kulttuurissa selviämistä kohtaan kasvaa. Lopuksi auttaa aika - kulttuurishokki väistyy aikanaan.