Liikennekulttuurista

Näiden muutamien ensimmäisten päivien aikana on tullut tehtyä jotain havaintoja Slovenian liikennekulttuurista. Kuten kerroin, bussilla matkustaminen on täällä melko edullista - ja kyllä niillä sitten matkustetaankin. Tänä aamuna menin ensimmäistä kertaa sairaalalle aamuseitsemäksi, ja bussi oli niin täynnä, että hyvä että sekaan mahtui. Se oli jo pysäkille tullessaan etulasiin asti täynnä, ja pelkäsinkin kuskin jättävän osan porukasta ulkopuolelle. Kaikki kuitenkin mahtuivat tavalla tai toisella mukaan ainakin tällä kertaa.

Tänään iltapäivällä päätin kävellä takaisin kämpille, vaikka oli todella tuulinen ja aika koleakin ilma (ainakin jos päättää juoksennella ulkona ilman takkia niin kuin minä). Matka sairaalalta tähän asunnolle kesti noin 45 minuuttia. Sairaala sijaitsee jyrkän vuoren rinteellä, joten menomatka aamusella saattaisi viedä hieman kauemmin. Tästä kämpiltä kylälle kävelee vielä noin 15-20 minuuttia, joten hyötyliikuntaa täällä tulee harrastettua runsaasti. Harjoittelupäivän jälkeen sitä kaipaa raitista ilmaa, eikä tänne ummehtuneeseen huoneeseenkaan mikään erityisempi kiire ole. Lisäksi uni tulee paremmin yöllä, kun on päivällä liikkunut riittävästi.

Osa kaduista on täällä todella jyrkkiä, kuten ehkä kuvasta näkyy

Autot täällä ovat aika uusia, mielestäni samanlaisia kuin Suomessa. Mitään neukkuautoja on turha kuvitella täältä bongaavansa. Täällä autoilijat antavat aina tietä suojatielle astumassa olevalle jalankulkijalle. Mukavaahan se on, mutta vielä ei kuitenkaan osaa aina luottaa siihen, että he varmasti pysähtyvät ajoissa. Mitään kaahailua en oikeastaan ole havainnut, mutta tietysti joskus ajonopeudet saattavat nousta hieman rajoituksia korkeammiksi. Slovenialaiset näyttävät minusta harrastavan hieman suomalaisia enemmän nopeita kiihdytyksiä ja napakoita jarrutuksia - siksi on joskus hankala tietää, uskaltaako suojatietä kohti tulevan auton eteen todellakin astua.

Torvien täällä ei juuri kuule eteläeurooppalaiseen malliin soivan, vaan slovenialaisilla näyttää olevan melko pitkä pinna kanssa-autoilijoiden touhuja kohtaan. Silloin tällöin näkee esimerkiksi keskelle tietä pysäköidyn auton, jossa on hätävilkut päällä, ja kun tilannetta hetken seurailee, huomaa että kuljettaja on jossain tienvieren putiikissa toimittamassa jotain asiaa.

Kohteliaan suojatiekäyttäytymisen vastapainoksi pysäköintikulttuuri on täällä puolestaan aika vapaamielistä. Parkkipaikkoja on rakennettu mitä ihmeellisimpiiin paikkoihin, ja myös jalkakäytävät otetaan tarvittaessa surutta käyttöön. Kun jalkakäytävät ovat paikoitellen muutenkin vain noin metrin leveitä,  jalankulkija saa pujotella puoliksi jalkakäytävälle parkkeerattujen autojen välistä miten parhaaksi näkee.

Mopoa täällä saa ilmeisesti ajaa ilman kypärää. Monenkaan mopokuskin päässä en ole ainakaan sellaista nähnyt. Mopoja näyttävät ajelevan täällä myös vanhemmat ihmiset, se ei täällä taida olla sellainen nuorten kulkupeli kuin Suomessa. Myös moottoripyöriä täällä on jo näkynyt liikenteessä, olihan sää muutamana päivänä jo suorastaan kesäinen. Polkupyöräkin vaikuttaa mäkisestä maastosta huolimatta olevan suosittu kulkupeli.