Trieste: San Giuston linna ja katedraali

Triesten reissulta on vielä esittelemättä San Giuston linna ja katedraali. Linna sijaitsee kaupungin keskustassa ehkä noin 20 minuutin kävelymatkan päässä keskusaukiolta. Hotelliltani sinne oli vieläkin lyhyempi matka. Aika kapuaminen sinne kuitenkin oli, sillä linna sijaitsee vuoren päällä. Laskin, että matkalla sinne oli yli 300 porrasta. Kapusin sinne vielä kahteen kertaan (toisella kertaa rinkka selässä, koska olin pian lähdössä takaisin Koperiin), sillä ensimmäisellä kerralla linna oli jo suljettu. Sillä oli peräti omituiset aukioloajat: klo 9-13. Saattaa olla, että aukioloajat johtuivat siitä, ettei turistisesonki ollut vielä alkanut, ja linna oli kaiken lisäksi osittain remontin kohteena. Seuraavana päivänä yritin kuitenkin uudelleen. Linnan sisäänkäyntiä oli hieman hankala löytää, sillä lähestyin linnaa tavallaan väärältä puolelta. Kun kuitenkin onnistuin löytämään sisäänkäynnin ja lipunmyynnin, pääsylippu yllätti edullisuudellaan (3 euroa).

Linnan rakentaminen on aloitettu 1400-luvun lopulla. Mitään erityisen keskiaikaista vaikutelmaa linnasta ei kuitenkaan saanut, sillä sitä oli korjailtu ja kunnostettu mielestäni varsin modernilla otteella. Linnan muuri on kolmion muotoinen, ja muurin päältä oli erinomaiset näkymät Triesten yli. Pieni kahvilakin muurilla oli. Pääsylipulla sai myös vierailla linnan asevarastolla, sekä lapidariumissa, jossa esillä oli vanhaa esineistöä (mosaiikkeja, patsaita jne.). Kokoelmat olivat aika laajat, mutta valitettavasti opastustauluissa ei ollut oikeastaan mitään tietoa englanniksi. Tästä syystä en jaksanut niihin kovin pitkään perehtyä.

Linnan kellotornin robotit

Muureilta

Linnanpiha

Linnan nykyinen vartija

Näkymiä yli kaupungin

Esineistöä linnan kokoelmista

Jätettyäni linnan poikkesin vielä viereisessä San Giuston katedraalissa. Osa nykyisestä katedraalista oli olemassa jo 500-luvulla. En tiedä miten katon kaarevan muotoiset mosaiikit oli tehty, mutta ne olivat upeita! Valitettavasti valokuva toistaa vain pienen osan niiden välkkeestä ja kimmellyksestä. Wikipedian mukaan ne on tehty 1100-1200 -luvuilla. Myös muu taide kirkossa oli - jälleen kerran - silmiä hivelevää. Tämä oli todellakin vierailemisen arvoinen paikka.

Zdravstveni dom Koper

Lasten hoitotyön harjoittelu alkoi maanantaina, ja suoritan sen (no, ainakin alun) paikassa nimeltä Zdravstveni dom Koper. Suomeksi se tarkoittaa Koperin terveyskeskusta. Siellä on lasten poliklinikka, jossa työharjoittelen ilmeisesti ainakin tämän viikon. Kuvio on vielä hieman auki, sillä matkan varrella oli ilmeisesti ollut jonkinlainen informaatiokatkos, ja sain sen kuvan, ettei tulooni oikein ollut osattu varautua. Alkuperäisen suunnitelman mukaan minun piti harjoitella Izolan sairaalan pediatrisella osastolla, mutta suunnitelmiin tuli jossain vaiheessa muutos... En ole siitä lainkaan pahoillani, sillä on mielenkiintoista nähdä tuollaista poliklinikkatoimintaa. Todennäköistä kuitenkin on, että joudun vielä jaksoni aikana siirtymään muualle. Katsotaan siis, mitä ensi viikko tuo tullessaan.


Poliklinikka, jolla nyt harjoittelen, on aika pieni. Siellä on kaksi sairaanhoitajaa, kolme lähi- tai perushoitajaa sekä muutama lääkäri. Meitä opiskelijoita on yksikössä tällä hetkellä kolme. Yksikössä hoidetaan alle kouluikäisiä lapsia. Nuorimmat "potilaat" ovat tähän mennessä olleet 1 kk ikäisiä, ihan vastasyntyneitä en ole vielä tavannut. Yksikön päivä menee niin, että aamulla klo 7.30-10 on akuuttivastaanotto ("kurativa") sairaille lapsille. Lapset menevät suoraan pediatrin luo, hoitaja ei tee tässä kohtaa nähdäkseni muuta kuin kirjaa heidät saapuneiksi ja hoitelee muut paperihommat. Jos tarvitsee tehdä pieniä hoitotoimenpiteitä (esim. haavan hoito) tai esim. ottaa virtsanäytteitä, sen hoitaja toki tekee. Klo 10.30 alkaa ennaltaehkäisevän hoitotyön aika ("preventiva"), joka mielestäni on kuin Suomen neuvolatoimintaa. Lapset tulevat hoitajalle, joka punnitsee ja mittaa heidät, tekee tarvittaessa erilaisia testejä (esim. lapsen kehitystä kartoittava Denver-testi), ohjaa vanhempia, antaa rokotuksia ja muuta samanlaista. Sitten lapset tapaavat vielä pediatrin.

Klinikan tilat ovat modernit, joskin aika ahtaat, ja ne on sisustettu miellyttävästi lapsia ajatellen.Seinät on maalattu pastellin sävyillä, ja kaikkialla on värikkäitä kuvia ja muuta rekvisiittaa, jolla lapsia voi yrittää hämätä esimerkiksi rokotusten aikana. Työtavat ovat mielestäni samanlaiset kuin Suomessa. Tietenkään minulla ei ole mitään kokemusta lasten hoitotyöstä Suomessa, mutta esimerkiksi pienten vauvojen käsittely menee juuri niin kuin meille lastenhoitotyön tunneilla  opetettiin. Hoitajatkin vaikuttavat täällä varsin asiantuntevilta.

Yhden päivän vietin myös poliklinikan toisessa kerroksessa, jossa hoidetaan jo kouluiässä olevia lapsia. Olin seuraamassa, kun yksi koululuokka tuli terveystarkastukseen. Koululaiset olivat 7-vuotiaita (käsittääkseni siis täällä tokaluokkalaisia), ja luokalla oli noin 16 oppilasta. Ensin sairaanhoitaja piti heille pienen "oppitunnin", jonka tarkoituksena oli valmistaa lapsia tulevan terveystarkastuksen koitoksiin. Leikin ja laulun keinoin käytiin läpi, mitä terveystarkastuksessa tapahtuu. Apuvälineinä sairaanhoitajalla oli esimerkiksi kuvia, leluja ja nukke, jonka nimi oli Mirko. Sitten jokaiselle oppilaalle laitettiin oikean käden kämmenselkään leima, jossa oli Mirkon kuva - minäkin sain sellaisen. Sen jälkeen opeteltiin loru, joka piti lausua Mirkolle rokotuksen aikana. Sen tarkoitus oli tietysti viedä huomio pois rokotuksen aiheuttamasta pienestä kivusta. 

Lapsilta tarkastettiin näkö ja värinäkö, otettiin paino, pituus ja verenpaine, ja sen jälkeen oli lääkärintarkastus. Viimeiseksi oli ohjelmassa sitten se pelätty rokotus. Kaikilla lapsilla oli mukanaan turvaa antamassa jokin oma nalle tai nukke. Aikaisemmin opetellun lorun turvin rokotukset menivätkin kaikilla mallikkaasti. 

Rokote, jonka lapset nyt saivat, oli viimeinen rokotus kolmen rokotteen sarjasta B-hepatiittia vastaan. Täällä se kuuluu yleiseen rokotusohjelmaan. Minulle kerrottiin, että lasten rokottaminen on Sloveniassa pakollista. Jos vanhemmat eivät halua rokottaa lastaan, tehdään asiasta viralliset asiakirjat, ja vanhemmat joutuvat myös maksamaan jonkinlaisen rangaistusmaksun. Myös HPV-rokotus (human papilloma virus) kuuluu täällä yleiseen rokotusohjelmaan; tosin se ei ole pakollinen rokotus. HPVhän voi aiheuttaa esimerkiksi kohdunkaulan syöpää, ja rokotuksen liittämistä kansalliseen rokotusohjelmaan harkitaan mielestäni Suomessakin. Täällä Sloveniassa rokotus annetaan vain esipuberteetti-iässä oleville tytöille, poikia ei sillä rokoteta. Muilta osin rokotusohjelma vaikuttaa olevan samansuuntainen kuin Suomessa. Näitä asioita käytiin läpi lastenhoitotyön tunneilla joskus ennen vuodenvaihdetta, joten täytyy myöntää, etteivät faktat Suomenkaan järjestelmästä ole enää ihan kirkkaana mielessä. Täytynee kerrata, että osaa paremmin verrata maiden käytäntöjä toisiinsa, ja ettei joudu noloon tilanteeseen, jos joku kyselee miten tämä asia on Suomessa järjestetty.


Tähän asti olen viihtynyt hyvin lasten hoitotyön harjoittelussa. Kommunikaatio-ongelmat ovat tietysti täälläkin vahvasti läsnä, sillä vain yksi klinikan hoitajista puhuu kanssani englantia. Tämänkertaiset opiskelijatoverinikaan eivät vaikuta järin innostuneilta tulkitsemaan slovenian kieltä minulle. Tämä on kuitenkin ensimmäinen paikka, jossa voin oikeasti sanoa saavani ohjausta sairaanhoitajalta. Hänkään ei puhu järin hyvää englantia, mutta hän yrittää. Harmittaahan se tietysti, kun niin paljon tietoa menee ohi korvien. En viitsi jatkuvasti kauheasti kyselläkään, sillä ymmärrän että tottumattomalle englannin puhuminen on aika raskasta siinä oman työn ohessa. Voi olla, että jotain väärinkäsityksiäkin on tässä matkan varrella tullut. Pääasiassa yritänkin aina miettiä, miten mikäkin asia tehdään Suomessa ja miksi. Joskus, jos jokin jää mietityttämään, kertailen asioita illalla internetistä. Terveysportti on kovassa käytössä siis täälläkin. =)

Kolme hyvää asiaa tässä päivässä

Kulttuurishokin jyllätessä tunteet vaihtelevat nopeasti, ja välillä on vaikeaa muistaa, että jokaisessa päivässä on jotain hyvää. Jotta itse muistaisin sen, enkä ajattelisi vain niitä asioita, jotka voisivat olla paremmin, alan listaamaan jokaisesta päivästä kolme positiivista asiaa.

26.2. Maanantai
1) Mielenkiintoinen päivä taas uudessa harjoittelupaikassa. Lasten hoitotyö on mulle ihan uusi aluevaltaus. =)
2) Näin kadulla tuttuja. Ei ole niin ulkopuolinen fiilis, kun voi välillä jäädä juttelemaan jonkun kanssa.
3) Pääsiäskorttien kirjoittelua.

Anna muutokselle aikaa. Eihän mikään voi kasvaa pellossa, jota jatkuvasti kynnetään.

25.3.2012 Sunnuntai
1) Uusi kirja alkuun - Jo Nesbon Panssarisydän, jonka toin itselleni tuliaisiksi Triestestä
2) Pieni sadekuuro - luonto kaipaa täällä sitä niin kovasti
3) Ei enää yhtään la-su -yötä tässä paikassa!

23. -24.3. 2012 Perjantai & lauantai
1) Trieste - done!
2) Uutta nähtävää, aurinkoa ja paikallisia herkkuja
3)11 h yöunet

22.3.2012 Torstai
1) Pitkä viikonloppu alkakoon!
2) Vähän enemmän kävelyä pitkästä aikaa.
3) Lämmin ja aurinkoinen päivä -again! =)


21.3.2012 Keskiviikko
1) Pääsin tänään ottamaan verinäytteitä x 3!
2) Sain kutsun slovenialaisen opiskelijan kotiin
3) Kävin kaupassa, ja mikäs siellä lihatiskin takana roikkuikaan - puoliksi paloiteltu sika! Aika meininkiä!

Elä tätä päivää - uneksi huomisesta - opi eilisestä.

20.3. Tiistai
1) Tupakoiva bussikuski. En tiedä miksi, mutta hän sai mut todella hyvälle tuulelle.
2) Ihanat opiskelukaverit sairaalassa todella yrittävät saada minut tuntemaan oloni mukavaksi heidän seurassaan. Sydämellistä porukkaa koko sakki.
3) Yllätyskäänne lastenhoitotyön harjoittelujaksolle - paikka onkin ihan joku muu kuin mitä odotin. Ei ole elämä tylsää, ei. =)

19.3. Maanantai
1) Sain miellyttävän vastaanoton uudessa sairaalassa. Siellä vähän yhdellä jos toisellakin luistaa englanti - paremmin tai huonommin. Se helpottaa minun elämääni kovasti.
2) Ilmeni yllättäen, että perjantaina on vapaapäivä. Pitkä viikonloppu tiedossa siis.
3) Slovenialaisten ystävällisyys yllättää kerta toisensa jälkeen - niin tänäänkin, useasti.

Yesterday is history. Tomorrow is a mystery. This day is a gift. That's why it is called 'the present'.

18.3. Sunnuntai
1) Uusi viikko alkamassa. Mielenkiintoista päästä näkemään toisen sairaalan meiningit.
2) Mukava pieni matka idylliseen Piraniin.
3) Maittava lounas ulkosalla raikkaassa merituulessa.

17.4. Lauantai
1) Skype toimii!!! Vähän pätkien tosin, mutta toimii kuitenkin!
2) Aamupyykillä ja sen jälkeen ihanan rauhallinen päivä kämpillä yksikseen koulutehtävien parissa + päiväunet. =)
3) Matkasuunnitelmia. Mikään ei ole sen ihanampaa kun suunnitella tulevia reissuja.

Uskalla erottua massasta. Pisan torni ei kiinnostaisi ketään, jos se seisoisi aivan suorassa.

16.4. Perjantai
1) Sairaanhoito-oppilaitoksen yksi opiskelija poimi minut aamulla autoonsa bussipysäkiltä. Oli kiva päästä sairaalalle ruuhkabussin sijaan autolla.
2) Tutustuin tänään muutamaan uuteen vaihtarikollegaan.
3) Sain tänään kirjeen. En mitään sähköistä kirjettä, vaan ihan oikean käsin kirjoitetun kirjeen (ja aika pitkän sellaisen). Sonja <3

15.4. Torstai
1) Tapasin tänään lisää Izolan sairaanhoito-oppilaitoksen mukavia opettajia. He todellakin haluavat tehdä kaikkensa, jotta vaihto-oppilaan olisi täällä hyvä olla. Sain jopa esittää toiveita osastoista, joilla haluaisin työskennellä.
2) Skypen suhteen on sittenkin toivoa... Löysin veppikameran, ja muutamia muitakin edistysaskeleita on otettu. 
3) Kotoa tuli tietoa, että "joulu"kaktus on täydessä kukassa. =)

14.4. Keskiviikko
1) Pääsin tänään yrittämään verinäytteen ottoa. =)
2) Sain lainausoikeuden koulun kirjastoon.
3) Tutustuin taas yhteen ravintolaan, jossa opiskelijaruokailu on mahdollista.

"Tekonsa voi  harkita, sanansa voi valita, mutta tunteet kulkevat omia teitään." Sylvi Kekkonen

13.3. Tiistai
1) Näin ensimmäisen voikukan.
2) Näin sairaalalla pari sellaista juttua tänään, joita en ollut ennen nähnyt - kiinnostavaa!
3) Liikuntaa tuli tänäänkin reippaasti. Sillä on selkeästi mielialaa kohottava vaikutus.

12.3. Maanantai
1) Kengät eivät enää hankaa.
2) Sairaalalla oli kiva päivä kolmestaan slovenialaisten opiskelijapoikien kanssa. =)
3) Kävin katsomassa toista huonetta, ja päätin ottaa sen. Muutan 1.4.

11.3 Sunnuntai
1) Puhtaita, pehmeitä ja hyväntuoksuisia vaatteita kaapin täydeltä (= kävimme pesulassa)
2) Kävin yhdessä uudessa ravintolassa, jossa opiskelijaruokailu on mahdollista. Nyt näitä tuttavuuksia on Koperissa jo 5 kpl.
3) Kuuntelin kotoista Radio Novaa.

"Jonakin päivänä olen puu, ja tuuli laulaa oksissani ja aurinko tanssii lehdilläni, ja olen vahva ja kaunis kaikkina vuodenaikoina." Kahlil Gibran

Trieste

Perjantaina oli vapaapäivä, ja päätin lähteä käymään Triestessä, Italiassa. On jotenkin ihan käsittämätöntä, miten lyhyt matka täältä Koperista on Italian puolelle. Matka bussilla Koperin linja-autoasemalta Italian rajalle kesti 17 minuuttia. Siitä meni vielä puolisen tuntia Triesten keskustaan. Eipä ollut pitkä matka, mutta ei ollut lippukaan kallis; se maksoi 3 euroa yhteen suuntaan. Näitä reissuja suunnitellessa tulee ottaa huomioon, että Triesten ja Koperin välillä ei ole bussiliikennettä sunnuntaisin. Muuten bussiyhteyksiä taitaa olla päivittäin kymmenisen kappaletta.

Olen kovasti tykästynyt matkustamaan linja-autolla ja junalla täällä Sloveniassa. Linja-autot ovat siistejä ja mukavia, ja maisemat viihdyttäviä. Junalla matkustaminen saattaa olla hidasta, jos valitsee sellaisen junan joka pysähtelee usein, mutta toisaalta: mihinkäs tässä on kiire? Junamatkustamisesta saa lisäksi viikonloppuisin 30 % alennuksen edestakaisesta matkasta Slovenian rajojen sisällä. Olenkin ruvennut suunnittelemaan matkaa Mariboriin Slovenian toiselle laidalle. Matka sinne kestää junalla viitisen tuntia, ja sisältää ilmeisesti yhden junanvaihdon Ljubljanassa. Maribor on tällä hetkellä Euroopan kulttuuripääkaupunki, joten siellä voisi olla jotain mielenkiintoista nähtävää.

Mutta takaisin Triesteen. Varasin sieltä oikein hotellihuoneen perjantain ja lauantain väliseksi yöksi. Se osoittautuikin oikeaksi ratkaisuksi, sillä nähtävyyksiä jaksaa katsella yhdessä päivässä vain tietyn määrän. Aamulla kohtuullisen hyvin nukutun yön ja aamiaisen jälkeen jaksaa taas ihan uudella innolla. Hotelli (Citta di Parenzo) oli ok, ei sen enempää. Olin pettynyt siihen, että nettiyhteys hotellilla ei luvatusta poiketen toiminut; en tiedä oliko vika käyttäjässä vai missä, mutta koska viivyin hotellissa vain yhden yön, en jaksanut nähdä enempää vaivaa asian takia. Hotellin sijainti oli kuitenkin tosi hyvä; siitä jaksoi hyvin kävellä katsomaan tärkeimpiä nähtävyyksiä, ja bussiasemakin oli noin 15 min. kävelymatkan päässä.

Ja olihan siellä Triestessä kaikenlaista nähtävää. En ole käynyt Italiassa aikaisemmin, joten elämänmenossa yleisestikin riitti ihmeteltävää. Hotellin vastaanotosta sain kaupungin kartan, ja sen avulla suunnistin ensimmäisenä kaupungin keskusaukiolle (Piazza dell' Unita D'Italia). Komea keskusaukio sijaitsi aivan meren äärellä. Aukion reunalla sijaitsi myös turisti-info, joka on ensimmäinen pakollinen pysähtymiskohde uudessa kaupungissa.

Piazza dell' Unita D'Italia

Palazzo del Governo - hallintopalatsi vuodelta 1905

Hallintopalatsin julkisivua

Mopoja, moottoripyöriä ja erityisesti skoottereita Triestessä oli valtavasti. Niitä oli joka paikka täynnä, ja varmasti se onkin näppärä kulkupeli kaupungissa liikuttaessa. Ja niillä ei todellakaan ajella sievästi jonoissa autojen kanssa, ehei - kun liikennevalot vaihtuivat punaisiksi, kaikki skootterit jonon hänniltä asti tulivat aivan jonon kärkeen, jotta pääsisivät ensimmäisenä liikkeelle, kun valot vaihtuvat taas vihreiksi. Suomessa moottoripyörällä ohitellaan ruuhkassa hieman häpeillen ("kun muutkin jonottavat, niin ehkä minunkin pitäisi"), mutta täällä sellaisesta ei ollut tietoakaan. Katua ylittäessä sai katsoa tarkasti, ettei joutunut jonkun rämäpäisen skootterikuskin yliajamaksi. Siksi katsoinkin parhaimmaksi noudattaa jalankulkijoille tarkoitettuja liikennevaloja, vaikka italialaiset itse näyttivät suunnilleen viis veisaavan niistä. Olin muuten takuulla bussissakin ainoa, joka kiinnitti turvavyön. Meidät suomalaiset on pienestä pitäen koulittu niin  turvallisuushakuisiksi, että tavat ovat juurtuneet syvään. =)

Muutamia hienoja kirkkojakin kaupungista löysin. Yksi niistä oli San Spiridione, serbialainen ortodoksikirkko, joka sijaitsi lähellä Triesten ainoaa kanaalia. Julkisivun ja kirkon sisäosan kultakoristelut olivat todella hienot. Kirkko on avattu vuonna 1868.

San Spiridione

Kaupungissa oli paljon erilaisia rakennus- ja korjaustöitä meneillään. San Giuston linnakin (siitä erillisessä postauksessa myöhemmin) oli jonkinlaisen korjauksen tai restauroinnin kohteena. Toivottavasti hommat saadaan valmiiksi ennen kuin turistikausi kunnolla käynnistyy - rakennustelineet ja oranssit pressut eivät näytä kovin tyylikkäiltä valokuvissa. Välillä tuntui, että joka toinen pytinki oli remontissa. Turisteja oli kyllä jo nyt liikkeellä jonkin verran, erityisesti San Giuston linnan tienoilla heitä oli bussilasteittain. Moni kuului puhuvan saksaa. Muutenkin ihmisiä oli "paljon" (Triestessä on noin 200 000 asukasta), tai siltä se ainakin tuntui hiljaisen ja rauhallisen Koperin jälkeen.

Mitä jäi käteen? Triestessä näin useita mielenkiintoisia asioita, paikkoja ja nähtävyyksiä, ja paljon jäi näkemättäkin, mutta rehellisesti täytyy sanoa, etten ihan vakuuttunut. Kaupungissa oli aika likaista, roskia oli paljon ympäriinsä, eikä katukuva ollut niin siisti kuin täällä Sloveniassa. Ehkä Italialle on ominaista eräänlainen "resuisuus" ja elämän jälkien näkyminen kaupunkikuvassa. Lisäksi häiritsi se, ettei juuri missään näkynyt mitään vihreää, vaan joka paikassa oli vain kiveä ja betonia. Syy on varmasti osaksi siinä, että täällä on ollut tavattoman kuivaa, eikä kevään kasvu ole ilmeisesti vielä kunnolla käynnistynyt, mutta yhtä kaikki, kaupunki näytti mielestäni hieman tylsältä. Toukokuun puolivälin tienoilla suuntaamme puolisoni kanssa Venetsiaan, ja silloin näen toisen italialaisen kaupungin. Ehkäpä annan Triestellekin joskus uuden tilaisuuden, se kun on niin lähellä, ja paljon jäi vielä näkemättä Triestessä ja sen laitamilla.

Kuvia Valdoltran sairaalasta

Sain kuin sainkin napattua muutamia kuvia Valdoltran sairaalassa. Osa on vähän epäselviä, mutta eiköhän niistä nyt käsityksen saa. Kuvaaminen sairaaloissa on aina jotenkin vähän kiusallista, ja siitä yrittää selviytyä mahdollisimman nopeasti ja huomaamattomasti. Luvan toki aina kysyn, ja tietysti pidän huolen, ettei kuvissa näy henkilökuntaa saati potilaita.

Osaston käytävältä

Pukuhuone

Potilashuoneiden parveke (merinäköalalla, tottakai!)

Ambulanta

Ambulanta on täällä jonkinlainen tutkimus- ja lääkejakohuoneen yhdistelmä, jossa voidaan tehdä potilaille erilaisia tutkimuksia (esim. EKG, verinäytteiden otto), mutta jossa hoitajat muutenkin työskentelevät esim. lääkkeenjakoon liittyvissä asioissa. Kaikki välineet, nesteet ja lääkkeet säilytetään täällä. Hoitajien kanslia on viereisessä huoneessa, siitä minulla ei ole kuvaa.

Välineistöä verinäytteiden ottoa varten

Kolme kertaa pääsin ottamaan verinäytteitäkin, jee! Eikä tullut edes yhtään hutia! Johtuu varmaankin siitä, että kokeilin kaikista hyväsuonisimmilla potilailla... Eli harjoitusta tarvitaan kuitenkin vielä! Mielenkiintoisinta oli kuitenkin minua asiassa opastaneen sairaanhoitajan kommentti: "Kokeile rohkeasti - tässä ei voi mennä mikään pieleen!" Aivan... =) Koulussa sain kyllä asiasta hieman erilaisen kuvan.

Verinäytteet otetaan täällä lähes samalla lailla kuin Suomessakin. Välineetkin ovat mielestäni samanlaiset. Ainoastaan ohjaimet, joiden on tarkoitus olla kertakäyttöisiä, säästetään täällä ja käytetään uudelleen pesun jälkeen. Pistoskohta puhdistetaan pyyhkäisemällä ihonpuhdistuslapuilla kaksi kertaa. Tämän jälkeen täällä voi kuitenkin vielä tunnustella suonta, jos puhdistuksen aikana on päässyt unohtumaan, missä se suoni kulkikaan. Hieman ristiriitaista.

Lääkkeenjako toteutetaan täällä siten, että per. os. annettavat lääkkeet säilytetään eräänlaisessa pyörillä kulkevassa kärryssä tai kaapistossa, joka otetaan mukaan kierrokselle potilashuoneisiin. Sieltä sitten annostellaan kullekin potilaalle oikeat pillerit paikan päällä potilashuoneessa. I.v. lääkkeet sekoitellaan ja letkutellaan valmiiksi täällä ambulantassa. Myös potilaiden paperit ja muut dokumentit (esim. röntgenkuvat) säilytetään samanlaisessa "kärryssä", ja se otetaan mukaan lääkärin kierrolle huoneisiin.

Ambulanta

Pienen pientä draamaakin viikkoon mahtui. Alkuviikosta jo ihmeteltiin, kun eräs potilas lääkärinkierron aikana jutteli selkäsäryistään ja kertoi samalla, että hän ei voi mennä kotiinsa, koska hänen naisystävänsä on juuri kuollut epäselvissä olosuhteissa ja poliisi on eristänyt asunnon. Eipä siis ollut suuri yllätys, että juuri tämä sama henkilö yllätettiin myöhemmin viikolla penkomasta lääkekaappeja ambulantassa (kaapit edellisessä kuvassa vasemmalla). Kaapissa säilytetään esimerkiksi voimakkaita i.v. muodossa olevia kipulääkkeitä kuten Tramalia ja Analginia (Suomessa nimellä Litalgin). Kaappi ei tietenkään ole lukossa - lukko kaapissa kyllä on, mutta kuten näette, avaimet roikkuvat ovessa. Tapauksen jälkeen potilas potkaistiin ulos sairaalasta, ja seuraavana päivänä poliisikin tuli paikan päälle selvittelemään asiaa. Mitään ei ilmeisesti ollut kuitenkaan hävinnyt, koska hoitaja tuli paikalle juuri ajoissa ja keskeytti miekkosen touhut.

Automaatit

Tällaisia välipala-automaatteja täällä on joka paikassa, niin Izolan sairaalassa kuin täällä Valdoltrassakin. Niistä saa ostaa kahvia, limua ja muita juomia sekä pientä purtavaa kuten täytettyjä sämpylöitä, namia ja pähkinöitä. Opiskelijoiden ravitsemus näyttääkin olevan pitkälti näiden automaattien varassa. =)

Valdoltran sairaala oli mukava kokemus, vaikka paljon emme siellä(kään) päässeet tekemään. Erilaisia paikkoja on kuitenkin mielenkiintoista nähdä, ja täällä oli erityisen mukava ilmapiiri. Aikuisopiskelijaporukka, jonka mukana täällä olin, oli tosi kivaa sakkia! Ulkoiset puitteetkin olivat mitä mainioimmat, kuten alapuolella olevasta kuvasta voi nähdä.

Näkymää sairaalan ikkunoista - palmut ja meri

Valdoltran sairaala

Tällä viikolla olen ollut kirurgisen potilaan hoitotyön harjoittelussa Valdoltran ortopedisessä sairaalassa. Tämä rupeama kestää vain tämän viikon. Valdoltran sairaala sijaitsee Ankaranin kylässä noin 10 kilometrin päässä Koperin keskustasta. Köröttelen sinne bussilla joka aamu, bussilippu yhteen suuntaan maksaa hulppeat 80 senttiä. Sairaala sijaitsee hienolla paikalla meren rannalla. Potilashuoneiden isoilta parvekkeilta aukeaa komeat näkymät merelle. Muutenkin sairaala on hieman erilainen kuin Izolan sairaala; yhden ison rakennuksen sijaan se koostuu useista pienistä rakennuksista, joita yhdistävät katetut käytävät, ja jotka on maalattu ulkoa päin kirkkailla väreillä. Muutenkin ympäristö on vehreämpi ja ehkä miellyttävämpikin kuin Izolassa. Tarkoituksena on tällä viikolla heilua sairaalassa kameran kanssa; lisäilen kuvia tähän kirjoitukseen, jos/kun saan niitä otettua.

Osastolla, jossa nyt työharjoittelen, meitä on yhteensä kolme opiskelijaa; minä ja kaksi slovenialaista aikuisopiskelijaa. Molemmat opiskelijat, Tjasa ja Samanta, osaavat englantia. Myös muut samassa sairaalassa samaan aikaan harjoittelevat aikuisopiskelijat ovat ottaneet minut erittäin hyvin joukkoon mukaan. Lähes jokaiselta löytyy sananen tai pari englanniksi minulle aina silloin tällöin. Yritänhän minäkin kiivaasti oppia sloveenia, mutta jostain syystä se tuntuu nyt erittäin vaikealta - aivojen ylikuormitustila ilmeisesti jatkuu. Lisäksi osaston henkilökunnasta useat (ainakin useampi sairaanhoitaja, yksi fysioterapeutti ja yksi ortopedi) puhuvat englantia, joten minun elämäni on täällä aika helppoa - Izolassa nefrologian osastolla törmäsin kahden viikon aikana opiskelijoiden lisäksi vain yhteen sairaanhoitajaan ja yhteen fysioterapeuttiin, jotka kommunikoivat kanssani englanniksi. Luulen, että useampikin olisi osannut, mutta arkuus taisi hieman vaivata.

Valdoltran sairaalan osasto B1, jolla nyt olen työharjoittelussa, on erikoistunut lonkasta ja polvesta operoitujen potilaiden hoitoon. Potilaat vaikuttavat olevan pääasiassa melko iäkkäitä, jokusen arviolta viisikymppisen olen bongannut joukosta. Potilaat tulevat sairaalaan kaksi päivää ennen suunniteltua operaatiota, ja jos parantuminen lähtee käyntiin ongelmitta operaation jälkeen, he kotiutuvat 6. tai 7. postoperatiivisena päivänä. Mobilisaatio tapahtuu kuulemma yleensä 3. postoperatiivisena päivänä. Ensimmäisessä sängystä ylös nousussa on mukana fysioterapeutti, sen jälkeen potilas nousee sängystä sairaanhoitajien avun turvin. Potilashuoneet ovat neljän hengen huoneita, ja jokaisesta on käynti isolle (valtavalle!) yhteiselle parvekkeelle. Kaikki on siistiä, valoisaa ja modernia - täytyy sanoa, että koko atmosfääri on erilainen kuin Izolassa, joka rakennuksena on ehkä jo parhaat päivänsä nähnyt.

Myös työtavat ovat Valdoltrassa ehkä lähempänä Suomea kuin Izolan sairaalassa (tietenkään en tiedä, josko sielläkin on osastokohtaisia eroja). Täällä Valdoltrassa kuulemma toteutetaan kuntouttavaa työotetta. Käsidesinfektio on ohjeistettu hyvin samaan tapaan kuin Suomessakin, tosin täällä myös kehotetaan pesemään käsiä vedellä ja saippualla mahdollisimman usein. Suomessahan käsien pesu kehoitetaan useimmissa tapauksissa korvaamaan käsien huolellisella desinfioinnilla. Myös neulojen käsittely käytiin läpi heti alkuun: käytetty neula laitetaan suoraan särmäjäteastiaan, uudelleen korkittaminen on ehdottomasti kielletty. Izolassa neulat korkitettiin aina uudelleen, tosin yleensä yhden käden tekniikkaa käyttäen.

Paitsi ulkoisissa puitteissa, myös osastojen ilmapiirissä on eroja. Tällä osastolla koko osaston henkilökunta osastoapulaisista lääkäriin kokoontuu aamukahville yhteisen pöydän ääreen. Myös meidät opiskelijat kutsuttiin sinne - Izolassa en kertaakaan edes käynyt henkilökunnan taukohuoneessa, vaan me opiskelijat pidimme taukomme aina koulun tiloissa rakennuksen alakerrassa. Muutenkin ilmapiiri on jotenkin mutkaton ja välitön, ja erityisesti slovenialaiset opiskelijat näyttävät olevan kuin kotonaan, vaikka hekin ovat osastolla ensimmäistä kertaa.

En voi edelleenkään väittää, että osastolla olisi meille opiskelijoille kauheasti tekemistä, mutta toisaalta, eivät päivätkään kyllä ole pitkiä. Puoli yhden aikaan meille on yleensä sanottu, että voimme lähteä kotiin. Sinänsä harmittavaa, mutta ei voi mitään... Maassa maan tavalla. Slovenialaiset opiskelijat sanovatkin, että "we are mixing the air" - sekoitamme ilmaa paremman tekemisen puutteessa. Tähän mennessä olemme olleet seuraamassa potilaan tulorutiinien ottoa (haastattelu, verikokeet, EKG), pedanneet sänkyjä, tehneet lääkelisäyksiä infuusionesteisiin, osallistuneet lääkärin kierrolle, saatelleet potilaita röntgeniin... Ja siinäpä se. Potilaat kuulemma huolehtivat peseytymisestään ja muista päivittäisistä toimista itsenäisesti, hoitajat auttavat vain siinä, missä välttämättä apua tarvitaan. Tämä kuntouttavan työotteen ajatus on Suomesta erittäin tuttu. Mielenkiinnolla odotan, josko pääsen näiden muutaman päivän aikana vielä näkemään sen käytännön toteutuksen tällä osastolla.

Ensi viikolla on tarkoitus sitten siirtyä lastenhoitotyön pariin. Tänään kävi selville, etten teekään kolmeviikkoista harjoitteluani Izolan sairaalan pediatrisella osastolla, vaan terveyskeskuksessa Koperin keskustassa. Jännittävä käänne! Tarkalleen minulle ei ole vielä selvää, millaisessa yksikössä tulen työskentelemään; onko se enemmänkin neuvolan tyyppinen, vaiko sairaiden lasten vastaanotto, vai kenties jotain muuta. Maanantaina se sitten selviää. Kyllä täällä vaihtaripolo saa sopeutua kaikenlaisiin muutoksiin. Kotomaassa olisin ollut ihan sekaisin tällaisesta äkillisestä suunnitelmanmuutoksesta, täällä en ole millänikään. Tiedän, että kaikki opettajat koululla järjestelevät asioita parhaansa mukaan niin, että me vaihtarit olisimme tyytyväisiä ja hyötyisimme ja nauttisimme ajastamme täällä mahdollisimman paljon. Katsotaan siis, mihin tässä päädytään. =)

TAMKistakin kantautui tietoa, että nyt alkaisi olla aika valita suuntautumisvaihtoehto. Mahdollisuuksiahan meillä on neljä: Lastenhoitotyö, mielenterveys- ja päihdehoitotyö, sisätauti-kirurgisen potilaan hoitotyö ja perioperatiivinen hoitotyö. Olo on aika epävarma kun kokemusta eri aloista on niin vähän, mutta valinta pitää kuitenkin tehdä toukokuun loppuun mennessä.

Piran

Sää ei tänä sunnuntaina ollut niin aurinkoinen kuin aikaisempina päivinä, mutta uloshan tästä kämpästä kuitenkin on päästävä, joten pieni retki tuli tänä viikonloppunakin tehtyä. Tämän sunnuntain retki suuntautui pieneen Piranin kaupunkiin. Piran on noin 5000 asukkaan satamakaupunki Slovenian rannikolla Kroatian rajan tuntumassa. Slovenian rannikko on vain noin 50 km pitkä, ja rannikolla sijaitsee Koperin lisäksi muutama muukin kylä tai kaupunki kuten Ankaran, Piran, Portoroz ja Izola. Koperista on säännöllistä bussiliikennettä Piraniin ja takaisin myös näin sunnuntaisin, ja matka maksoi suuntaansa kolmisen euroa. Bussi kulki mukavissa maisemissa meren rannan tuntumassa pienten kylien ja asutuskeskittymien läpi. Matka Koperista Piraniin kesti noin puoli tuntia.

Piran on säveltäjä Giuseppe Tartinin (1692-1770) synnyinpaikka. Tuohon aikaan Piran kuului vielä Venetsiaan. Kaupungissa ollaan selvästi ylpeitä Tartinin perinnöstä, ja hänen mukaansa on nimetty aukio, joka hallitsee kaupunkikuvaa. Tämän aukion laidalla sijaitsee myös tasokas turisti-info, josta tarttui taas muutamia uusia Slovenia-esitteitä mukaan matkaan.

Tartinin aukio (Tartinijev trg)

Säveltäjämestarin patsas

Torilta kipusin kapeita kujia pitkin ylös Pyhän Yrjön katedraalille (Cerkev svetega Jurija). Sen edustalta oli kaunis näkymä yli kaupungin kattojen merelle.

Kaupungissa oli yllättävän paljon turisteja jo näin varhain keväällä. Yksi ryhmä oli juuri poistumassa kirkosta, ja livahdin samoissa ovissa sisään. Hetken ehdin kuitenkin olla, ennen kuin tultiin häätämään ulos. Komea kirkko oli tämäkin. Se on rakennettu vuosien 1595 ja 1637 välillä. Kotoiset evankelis-luterilaiset kirkot ovat aika karuja näihin verrattuna.

Pyhän Yrjön katedraali

Kattomaalauksia

Pääalttari

Puinen krusifiksi 1300-luvun alusta

Urut ovat vuodelta 1746

Katon maalauksia

 

Kellotorni vuodelta 1608

Kirkolta laskeuduin takaisin alas rantaan, ja kävelin katselemassa näkymiä "rantabulevardilla" (pikemminkin se oli vain kapea katu, jossa sai koko ajan varoa auton alle jäämistä). Nättiä oli, ja aika... hmmm... välimerellistä. Lopuksi nautin lounasta eräässä rantaravintolassa. Tuuli oli aika kolea, ja välillä merellä oli sumua, mutta pitihän se ylläpitää skandinaavien mainetta (meitähän ei palele koskaan, kun eletään siellä jääkarhun takapuolen tienoilla...) ja ruokailla ulkosalla. Risotto with sea fruits maistui kyllä raikkaassa meri-ilmassa erityisen hyvältä. Vatsavaivoja odotellessa. ;-)

Rannasta

Kalastajien verkkoja

Rannan ravintoloita

Sumua mereltä

Ensi viikonloppuna taidan siirtyä vaihteeksi Italian puolelle, Triesteen.