En edes oikein tiedä, mitä odottaisin tulevilta kolmelta kuukaudelta. Haluaisin nähdä Sloveniaa (ja mahdollisesti naapurimaitakin) mahdollisimman laajalti. Sloveniassa vaikuttaa olevan monia käymisen arvoisia kohteita, ja mikä parasta, välimatkat pienessä maassa ovat lyhyet. Kuvat esimerkiksi Bled-järveltä ja Postojnan tippukiviluolista salpaavat hengen. Myös rannikko, jonne olen suuntaamassa, näyttää valokuvissa idylliseltä.
Sloveniasta on kansainvälisiä junayhteyksiä ympäri Keski-Eurooppaa, ja haluaisinkin vierailla Budapestissa Unkarissa tai Wienissä Itävallassa. Italian rajalle on uudesta kotikaupungistani Koperista vain joitain kymmeniä kilometrejä, ja uskon, että lähimmässä suuremmassa kaupungissa Triestessä tuleekin vierailtua useammin kuin kerran. Slovenian rannikon ja Venetsian välillä tehdään kesäaikaan myös risteilyjä. Ympäristössä on siis paljon tutkittavaa; aikanaan nähdään, mihin aika ja rahavarat antavat myöden.
Etukäteen suurin arvoitus lienee, mitä työharjoittelu sairaalassa tuo tullessaan. Ennakkokäsitykseni on, että sairaanhoito on Sloveniassa melko korkeatasoista, mutta jonkin verran lääkärikeskeisempää kuin Suomessa. Olen siis valmistautunut siihenkin, etten matkallani välttämättä saa paljonkaan käytännön harjoitusta hoitotyössä. Toivon luonnollisesti, ettei näin olisi, vaan saisin harjoitella kädentaitoja niin paljon kuin mahdollista.
Kielimuurin korkeuskin hieman mietityttää. Sanotaan, että slovenialaiset puhuvat hyvin englantia. Tämä ei kuitenkaan ilmeisesti päde vanhempien ihmisten kohdalla (kuten ei Suomessakaan yleisesti ottaen), ja heitähän esimerkiksi sisätautiosastoilla on potilaina paljon. No, hätä (kai) keinot keksii sitten aikanaan. Sain sitä paitsi tietää, että jokaiselle ulkomaalaiselle sairaanhoitajaopiskelijalle nimetään ”buddy”, paikallinen opiskelija, joka suorittaa työharjoittelujaksoaan samaan aikaan samassa paikassa, ja on samoissa työvuoroissa. Hänen olisi tarkoitus auttaa vaihtari-raukkaa esimerkiksi silloin, jos ongelmia kommunikaatiossa ilmenee. Kuulostaa hyvältä suunnitelmalta, mutta aikanaan näemme, miten järjestely käytännössä toimii.
Ei kuitenkaan mennä asioiden edelle. Edessä on vielä ilta kotona Valkeakoskella. Huomenna tapaan Espoossa asuvat äidin, isän ja siskot, jotka ovat luvanneet tulla lentokentälle heiluttamaan hyvästiksi. Sitten seuraa muutama päivä lomailua Ljubljanassa, ennen kuin on aika ottaa suuntia rannikolle kohti Koperia ja slovenialaisen sairaanhoidon haasteita. Seuraavaksi siis luvassa tunnelmia Ljubljanasta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti