Kävelyllä

Nyt olen kierrellyt ja kaarrellut Ljubljanan keskustaa ristiin ja rastiin. Turistin pakolliset ostoksetkin tuli tehtyä - postikortteja, pullovettä (no, vesijohtovesikin on täällä juotavaa, mutta tarvitsin pullon jotta voin ottaa vettä mukaan reissuilleni) sekä rakkolaastareita jalkoihin (sanoiko joku että reissuun ei pitäisi lähteä uusilla kengillä?). Lisäksi mukaan tarttui pääsylippu huomiselle kaupunkikierrokselle, joka kestää 2 h ja jossa katsellaan kaupungin tunnetuimpia nähtävyyksiä. Osa niistä tuli nähtyä jo tänään, mutta toivon huomenna saavani tietää niistä lisää. Pääsylippu jalan tehtävälle kaupunkikierrokselle maksoi 9€ - pidin sitä aika hinnakkaana jopa suomalaisen mittapuun mukaan. Kokemus on kuitenkin osoittanut, että yleensä näillä oppaan johtamilla kierroksilla paikoista saa syvällisempää tietoa kuin pelkästään itsekseen tutkiskelemalla.

Slovenialainen tuttavani - kutsutaan häntä tässä vaikkapa Marijaksi, sillä se on yleisin slovenialainen naisen nimi - näytti minulle monia paikkoja kaupungissa. Marija oli jokusia vuosia minua vanhempi nainen, mukava mutta mahdollisesti hieman liian eksentrinen henkilö minun makuuni. Mitään ylimpiä ystävyksiä meistä heti tuskin tulee, mutta hän selvästi tunsi hyvin kotikaupunkinsa ja esitteli sitä minulle mielellään. Ensin kävelimme Ljubljanica-joen rantaan, johon olikin hotelliltani vain muutaman minuutin matka. Koko joen varsi oli täynnä kahviloita ja ravintoloita, ja vaikka oli aurinkoinen mutta viileähkö päivä, ihmiset istuivat ulkona vilttien ja vällyjen sekä kuumien juomien lämmössä.

Hotellini

Taloja joen varrella

Koko joen varsi oli kahviloita täynnä

Kaduilla kuuli yllättävän paljon englantia, vaikka turismikausi ei ole vielä alkanut. Poikkesimme monissa liikkeissä ja kahviloissa, ja törmäsimme lisäksi sattumalta muutamiin Marijan tuttuihin, ja lähes kaikki tapaamamme ihmiset osasivat puhua englantia. Asenne ulkomaalaista kohtaan vaikutti olevan uteliaan positiivinen. Pienessä leipomon kahvilassa söimme burekit. Burek tarkoittaa suolaista tai makeaa leivonnaista, jossa taikinakuoren sisällä on valinnan mukaan omenaa, juustoa, lihaa, pinaattia tai muuta samanlaista. Marija otti omansa omenahillolla, minä juustolla. Hinta oli 1,65 € per burek, ja leivonnainen oli yllättävän täyttävä. Aion mennä aamuun asti sen ja ostamieni omenoiden voimin. Miltä se sitten maistui? En aivan heti vakuuttunut siitä että burek tulee kuulumaan ruokavaliooni seuraavan kolmen kuukauden ajan, mutta toki annan sille vielä toisenkin mahdollisuuden jossain vaiheessa.

Seuraavaksi suunnistimme Tivoli-puistoa kohti. Matkalla panin merkille, että Ljubljanassa kaikki koirat kulkevat omistajiensa perässä vapaana. Koko aikana huomasin vain kaksi hihnaan kytkettyä koiraa. Silti missään ei ilmennyt rähinöitä, eikä kukaan (omistajatkaan) kiinnittänyt koiriin juuri mitään huomiota. Ne vain kulkivat hieman omistajiensa perässä, välillä pysähtyivät nuuhkimaan jotain, ja sitten taas juoksivat omistajansa kiinni.

Tivoli-puiston edessä oli Primoz Hieng -nimisen henkilön valokuvanäyttely. Näyttelyn nimi oli englanniksi This Foolish Shrovetide Time, ja kuvissa esiteltiin erilaisia karnevaaliasuja, joiden historia ulottuu kauas pakanuuden aikaan. Kuvat olivat varsin mielenkiintoisia ja värikkäitä. Vain muutama viikko sitten helmikuun puolessa välissä näitä karnevaaliasuja olisi voinut ihmetellä Ljubljanassa (ja ympäri Sloveniaa) ihan "livenä", sillä laskiaisen aikaan täällä on näyttäviä kulkueita, joissa ihmiset pukeutuvat tällaisiin perinteisiin karnevaaliasusteisiin. Missasin kulkueet tällä kertaa, mutta onneksi nähtävillä oli sentään näitä valokuvia. Varsinaisen Tivoli-puiston tutkimisen jätin tuonnemmaksi, sillä tässä vaiheessa kengät hiersivät jo niin, että katsoin parhaaksi lähteä hitaasti tallustelemaan takaisin hotellille.

Tivoli-puiston Jacopic Promenade

Naamiaisasuja

Kuvia oli todella paljon!

Tässä vaiheessa slovenialainen tuttavani lähti kotiinsa, sillä hän oli hieman flunssainen, ja minä jatkoin pikkuhiljaa hotellille päin. Matkani vei Preserenin aukion (Prešernov trg)  kautta. France Preseren oli slovenialainen runoilija, joka eli vuosina 1800-1849. Hänellä katsotaan olleen merkittävä vaikutus slovenialaisen kulttuurin kehitykseen, ja hän tuntuu olevan kunnioitettu vielä nykyäänkin. On siis aivan paikallaan, että hänellä on oma aukio aivan Ljubljanan ydinkeskustassa. Aukio on kuulemma suosittu kohtaamispaikka kaupungin asukkaiden kesken.

France Preserenin patsas

Fransiskaanikirkko aukion reunalla

Ljubljanan keskustassa on myös linna. Se on rakennettu vuoren päälle, ja sen näköalatornista on kuulemma huimaava näkymä yli kaupungin. Luulen, että huomenna pääsen tutustumaan linnaan tarkemmin - eiköhän se kuulu kaupunkikierroksemme pääkohteisiin. On kuitenkin hauskaa, miten linna kaupungilla kulkiessa pilkistää jostain lähes koko ajan.

Linna ylhäällä vuorella

Tässä talossa sijaitsee turisti-info, Tourist Information Office eli TIC

Kaupungilla vaikuttaa olevan todella paljon nähtävää. Muutamia museoitakin haluaisin katsastaa ennen kuin jatkan matkaani rannikolle. Suomen ja Slovenian väliltäkin löytyy yllättäviä yhteyksiä. Marijan tuttavat tiesivät kertoa, että suomalainen kirjailija Leena Krohn kertoo teoksistaan keskiviikkona Ljubljanan kulttuurikeskuksella. Lisäksi eräässä museossa on suomalaista lasitaidetta esittelevä näyttely nähtävillä vielä muutaman päivän ajan. Saa nähdä, mihin aika loppujen lopuksi riittää. Onneksi tänne on mahdollista palata vielä useaan otteeseen kevään aikana.