Kävelyllä osa II

Opastettu kiertokävely ympäri Ljubljanan keskustaa oli todellakin hintansa arvoinen. Opas oli sujuvasanainen, asiastaan innostunut ja hauska, ja hän valotti kaupungin historiaa ja keskeisten nähtävyyksien yksityiskohtia mielenkiintoisesti ja helposti lähestyttävästi - juuri tätä kiertokävelyltä toivoinkin. Ryhmämme oli pieni, sillä turistisesonki ei ole vielä oikein alkanut; lisäkseni mukana oli neljä kolumbialaista ja yksi amerikkalainen. Retki kesti n. 2 1/2 h, ja kävimme monissa paikoissa ja näimme paljon kaikenlaista. Teen ainakin Ljubljanan linnasta ja Pyhän Nikolaoksen katedraalista omat postauksensa, koska niistä on aika paljon kuvia ja enemmän kerrottavaa.

Tämänpäiväinen kierros alkoi raatihuoneelta (Mestna hiša tai Magistrat). Rakennus on alunperin 1500-luvulta, mutta sitä on entisöity ja muutettukin moneen otteeseen.

Raatihuone

Raatihuoneen kellotorni

EU:n, Slovenian ja Ljubljanan kaupungin liput

Ljubljanassa oli tänään aika viileä ja pilvinen päivä. Raatihuoneen sisäpihalla oli jopa kylmempi kuin ulkona! Kuitenkin viivyimme siellä hetken, sillä siellä oli kaikenlaista mielenkiintoista nähtävää.

Raatihuoneen sisäpihalta

Kaksipäinen kotka muistona ajoista, jolloin Slovenia oli osa Itävaltaa

Ljubljanan kartta

Kartanpiirtäjän vaimo vangittuna kaltereiden taakse (ks. edellinen kuva vasen yläkulma)

Narkissos ihailee itseään veden pinnasta

Opas muuten kertoi, että kaupungin nimi Ljubljana ei todellakaan tarkoita "rakastettua", vaan se on vain romanttinen tarina, jonka joku on joskus kehittänyt turistien iloksi. Sen sijaan Ljubljana tarkoittaa "tulvaa" tai "tulvivaa" - Ljubljanica-joki on tulvinut aikojen saatossa monia kertoja, ja ensimmäiset ihmiset seudulla asuivatkin kuulemma puupaalujen varaan rakennetuissa taloissa.

Raatihuoneen jälkeen poikkesimme Pyhän Nikolaoksen katedraaliin (tästä erillinen postaus). Se olikin todella näkemisen arvoinen sekä ulkoa että sisältä - lisäksi sinne sai poiketa maksutta. Seuraavaksi suunnistimme Ljubljanan linnalle (josta myös erillinen postaus). Matkalla kuljimme torin poikki.  Tarkoituksenani on huomenna mennä kiertelemään torialueelle uudestaan. Siellä myytiin kaikenlaista juuri niin kuin Suomessakin - hedelmiä, käsitöitä, kasviksia, kukkia... Tuollaista "maitoautomaattia" en ole kuitenkaan Suomessa vielä nähnyt.

Maitoautomaatti

Linnalta kuljimme uudelleen joelle, jonka monia siltoja pysähdyimme ihmettelemään. Lohikäärmesilta (Zmajski most) on ehkä se kaikkein tunnetuin Ljubljanica-joen monista silloista. Lohikäärme on Ljubljanan symboli, ja siihen voi törmätä yllättävissä paikoissa kaupungilla. Ljubljanan kaupungin lippuun se on esimerkiksi kuvattu istuskelemassa Ljubljanan linnan katolla.

Teurastajan silta (Mesarski most) on kuuluisan slovenialaisen arkkitehdin Jože Plečnikin suunnittelema silta. Jože Plečnik on runoilija France Preserenin ohella toinen niistä Slovenian historian merkkihenkilöistä, jotka satunnaisenkin matkailijan soisi tietävän - niin tärkeitä nämä herrat slovenialaisille tuntuvat olevan. Jože Plečnikin kädenjälki näkyykin joka paikassa kaupungilla. Teurastajan silta on saanut nimensä siitä, että sillan lähellä sijaitsivat ennen teurastajan työtilat. Nyt sillalla on slovenialaisen kuvanveistäjän Jakov Brdarin patsaita, jotka ovat... sanoisinko: omaleimaisia (ja sopivat teurastajateemaan - yhdeltä hahmolta puuttuvat sisäelimet).

Myös kaupungin rakastavaiset ovat ottaneet sillan omakseen. Kyseessä on tämä keskieurooppalainen tapa, jossa parit vannovat ikuista rakkauttaan toisilleen kiinnittämällä lukon siltaan ja heittämällä avaimen jokeen. Ajatuksena on kai se, että rakkaus kestää niin kauan kuin lukko pysyy kiinni. Onhan tämä tapa jo Tampereellekin rantautunut. Siellä siitä on tosin muistaakseni meinannut tulla jonkinlainen ongelma kaupungin viranhaltijoille, joita alati lisääntyvät lukot ovat alkaneet ahdistaa.

Teurastajan silta; Jakov Brdarin taidetta

Rakastavaisten lukot

Jakov Brdarin teos

Opas kertoili meille hauskoja tarinoita slovenialaisista ja maan historiasta pitkin matkaa. Hilpeyttä herätti, kun hän kertoi Slovenian kansallislaulusta: se on (tietenkin) France Prešerenin kirjoittama, ja sen nimi on "Kippis!" (Zdravljica). Se on todellakin alunperin ollut juomalaulun tyyppinen teos, jossa tosin on isänmaata ja vapautta ylistäviä elementtejä. Se on aikanaan ollut jopa niin uskalias, että sen julkaiseminen on kielletty. Lisäksi runo on kirjoitettu sellaiseen muotoon, että jokainen säe muistuttaa visuaalisesti juomapikaria. Wikipedia kertoo tästä kiinnostuneille lisää.

Retkemme loppui huvittavasti, kun jäimme seisoksimaan Preserenin aukiolle, ja yhtäkkiä jostain juoksi kultainen noutaja ja heitti pitkäkseen jalkoihimme. Eilenhän kirjoittelin siitä, kuinka täällä lähes kaikki koirat juoksevat vapaana - nytkin hihnaa tarvittiin vain siihen, että omistaja sai kiskottua koiransa pois luotamme. Hän oli kovin pahoillaan koiransa huonosta käytöksestä, meitä se tietenkin vain nauratti.

Jalatkin ovat tänään olleet paremmat - kiitos korkeammille voimille Compeed-laastareista! Niiden löytämiseen paikallisesta tavaratalosta meni tosin aikaa, sillä Slovenian kieli ei oikein vielä aukene. Onneksi ihmiset tosiaan osaavat hyvin englantia, eli apua on luvassa sitä kysyvälle. Monia sloveenin kielen sanoja voi kyllä tunnistaa muiden kielten (erityisesti venäjän, mutta myös ruotsin ja saksan) pohjalta, mutta kokonaisuus on aikamoista konsonanttien sekamelskaa. Koperissa olisi alkamassa sloveenin alkeiskurssi lähes heti, kun pääsen paikan päälle. Se tosin maksaisi yli 100 €. Koska kurssin yksityiskohdat ovat vielä hämärän peitossa, jään odottelemaan lisätietoa siitä ennen kuin ilmoittaudun. Sairaalaelämää kielen osaaminen saattaisi helpottaa kovastikin, mutta toisaalta ei ole ollenkaan varmaa, ovatko työvuoroni sellaiset, että pääsen osallistumaan.