Perillä!

Pääsinpä perille! Matka Valkeakoskelta hotellilleni Ljubljanassa kesti kokonaiset 13 h, ja nyt seuraavana aamuna olo onkin aika väsynyt. Selän ja niskan lihakset ovat hieman arkoina rinkan ja painavan olkalaukun raahaamisesta (ja rinkka painoi sentään vain 12 kg - miten olisin edes jaksanut nostaa sitä jos se olisi ollut sallitut 20 kg...), ja kaiken lisäksi nukuin viime yönä lyhyesti ja erittäin huonosti. Mutta Ljubljanassa aurinko paistaa, ja päiväksi on luvattu 10 astetta lämmintä. =) Minulla on muutaman tunnin päästä tapaaminen erään slovenialaisen naisen kanssa, johon "tutustuin" Couchsurfingin kautta. Hän lupasi näyttää minulle hieman kaupunkia. Sitä ennen hieman ensimmäisiä tunnelmia täältä Sloveniasta.

Matkaan lähdettiin kotoa Valkeakoskelta eilen yhdentoista aikaan aamupäivällä. Helsinki-Vantaan lentokentällä oltiin siis hyvissä ajoin, ja minulla oli runsaasti aikaa kahvitella saattajien kanssa. Hieman jännitystä aiheutti se, että autossa matkalla kentälle huomasin, että olin unohtanut tulostaa mukaan sähköisen lentolippuni. Eipä sitä kuitenkaan kukaan missään vaiheessa kysynyt. Lentoni lähtöportti vaihtui vielä viime tingassa, ja Czech Airlinesin lento Prahaan pääsi lähtemään hieman myöhässä. Kiitoradan päässä oli sievässä jonomuodostelmassa lähtövuoroaan odottelemassa ainakin kahdeksan konetta  samaan aikaan minun koneeni kanssa. Kun viimein pääsimme ilmaan, oli huvittavaa huomata, että Czech Airlinesin käsitys ateriasta (meal) oli sämpylä - ja jatkolennolla kävi ilmi, että "snack" tarkoittaa suolakeksiä. No, eipä ollut lentoaikakaan pitkä, joten sen olisi kyllä varsin mainiosti selvinnyt vaikkapa pelkillä virvokkeilla.

Prahan kentällä minulla oli yli kolme tuntia aikaa odotella jatkolentoa Ljubljanaan. Minun ei tarvinnut Prahassa huolehtia matkatavaroista tai muista muodollisuuksista, sillä ne oli Helsingissä hoidettu perille asti. Koko homma siis hoitui varsin vaivattomasti. Kentällä oli paljon erilaisia putiikkeja ja ravintoloita, mutta meno oli sunnuntai-iltana melko rauhallista. Ainoastaan tsekkiläistä olutta tarjoava baari näytti olevan täynnä. Vaihdoin muutaman euron paikalliseksi valuutaksi, jotta sain ostettua hieman evästä. Ehkä eurotkin olisivat kentällä kelvanneet, en kysynyt. Lentoa odotellessani juttelin erään vanhemman miehen kanssa, joka oli ollut samalla lennolla Helsingistä, ja joka myös jatkoi Ljubljanaan. Hän kertoi olevansa entinen diplomaatti, joka nykyään järjestää jonkinlaisia luxusristeilyjä purjeveneellä pitkin Dalmatian rannikkoa. Sain käyntikortinkin, ja kaveri lupasi viedä minut lounaalle jos otan yhteyttä häneen jossain vaiheessa Sloveniassa oleskeluni aikana. Sitä en taida tehdä (epäluulo nostaa päätään - monet vaarat vaanivat pientä suomalaistyttöä maailmalla), mutta jutustelu oli mukavaa ajanvietettä lentoa odotellessa. Hän oli kertomansa mukaan asustellut siellä täällä, ja kertoi minulle paljon uusia asioita Sloveniastakin.

Lento Prahasta Ljubljanaan lennettiin silmiinpistävän pienellä koneella. Suolakeksin murut meinasivat mennä väärään kurkkuun kun kone törmäsi melko rajuun turbulenssiin Alppien yllä. Oli jo pimeää, joten maisemia en juuri nähnyt. Turbulenssi kesti onneksi vain vähän aikaa, ja pian oltiinkin jo perillä.  Iloinen "yllätys" oli, että myös rinkkani oli perillä samassa paikassa samaan aikaan kuin minäkin. Sen sijaan hotellin järjestämä taksi (taxi shuttle, joka keräilee ihmisiä eri lennoilta ja kiikuttaa heidät sitten yhteiskuljetuksella majapaikkoihin) oli jo ehtinyt lähteä, mutta pienen odottelun jälkeen matka hotellille järjestyi kuitenkin varsin vaivattomasti, ja yhtä edullisesti kuin alunperin oli tarkoituskin. Taxi shuttle maksoi kentältä keskustahotelliini (n. 20 km) 9 €, kun normaali taksi olisi kuulemani mukaan veloittanut 30-40 €.

Kun saavuin hotellille, yöportieeri nukkui aulan sohvalla. Hotelli Pri Mraku on siisti, ehkä hieman vanhanaikainen mutta aika kodikas, ja se sijaitsee keskeisellä paikalla aivan Ljubljanan vanhan kaupungin kupeessa. Yöllä hotellissa oli hiirenhiljaista, mutta silti uni ei oikein tullut silmään. Aamupala oli melko monipuolinen mutta ruoka oli aika raskasta, tosin hyvää. Tällä jaksaa pitkälle päivään. Ennen aamupalaa koin aavistuksenomaista ahdistusta, kun en meinannut millään päästä ulos huoneestani! Lukko toimii hieman omituisesti, ja jouduin jo harkitsemaan soittoa respaan ("tulkaa vapauttamaan minut..."). Kun vielä kerran kokeilin, sain kuin sainkin lukon auki. Toivottavasti tämä takoittaa myös sitä, että kutsumattomien vieraiden on vaikea päästä sisään.

Nyt yritän ottaa pienet unet, koska huonosti nukuttu yö on tehnyt olon aika nuutuneeksi. Sitten lähden ulos aurinkoon! Illalla on toivottavasti jo kuviakin luvassa.