Ljubljanan linna

Opastettuun kaupunkikierrokseen kuului myös käynti Ljubljanan linnassa (Ljubljanski grad). Linna sijaitsee vuoren rinteellä kaupungin reunalla, ja se näkyy tosiaan melkein aina, missä päin kaupunkia sitten kuljeskeleekin. Ljubljanassa on muuten hyvin helppoa suunnistaa; tälläinen melkein suuntavaistotonkin henkilö onnistuu näköjään liikkumaan täällä eksymättä. Ehkä osasyynä on juuri tuo linna; siitä voi tarvittaessa ottaa suuntia melkein milloin vaan.

Ylös linnavuorelle voi nousta paitsi kävellen, myös funikulaarilla. Funikulaari on eräänlainen köysirata, jossa vaunu liikkuu vaijereiden ja vastapainon avulla jyrkkään rinteeseen rakennettuja kiskoja pitkin. Matka tällä vaunulla maksoi 3 €; meillä se tosin sisältyi kaupunkikierroksen hintaan.

Up, up, up we go!

Linna on kotoisin 1500-luvulta, tosin ennen sitäkin linnavuorella on tietenkin ollut asutusta ja linnoituksia. Paikkahan on ihanteellinen vesireitin läheisyyden vuoksi, ja samalla vuorta on ammoisina aikoina ollut helppo puolustaa. Linna on toiminut aikojen saatossa ainakin sairaalana, asevarikkona ja vankilana, ja toisen maailmansodan jälkeen siellä on jopa asutettu Ljubljanan kansalaisia. Nykyään linnasta ei nähdäkseni ole jäljellä mitään keskiaikaista; se on restauroitu melko modernilla maulla.

Linnan sisäpihalla on kahvila, ja muissa tiloissa järjestetään ilmeisesti kaikenlaisia näyttelyitä ja muuta samanlaista. Tähän aikaan vuodesta linna kuitenkin vaikutti nukkuvan vielä talviunta, niin hiljaista ja rauhallista siellä oli. Linnan pihalle saa tulla katselemaan maksutta (siis jos jaksaa nousta vuorelle jalkaisin), mutta näkötorniin nousu maksaa aikuisilta 6 €. Samalla lipulla saa katsella näyttelyt, joita linnalla kulloinkin on. Yhteislippu funikulaariin ja näkötorniin sekä näyttelyihin maksaa 8 €.

Kahvila linnan sisäpihalla

Mutta parasta koko paikassa oli tietenkin näkötorni, josta oli mahtavat näkymät yli kaupungin! Tornista käsin huomasi, miten lähellä Alpit todella ovat! Tässä yhteydessä pitää kiittää Juha-Pekkaa ja Taijaa kameran lainasta. Vaikkei se kooltaan ehkä olekaan yhtä näppärä kuin nykyaikaiset pokkarikamerat, sen zoomi on ihan vertaansa vailla! Hyviä kuvia (ainakin minun mittapuullani) saa voimakkaasti zoomaten ainakin ulkona ihan käsivaraltakin.

Vanhaa kaupunkia

Taustalla siintävät Alpit

Fransiskaanikirkko linnan näkötornista nähtynä

Sitten olikin jo aika lähteä takaisin alas. Paluumatkakin sujui funikulaarilla nopeasti, matka ei kestänyt varmaan kahta minuuttiakaan.

Rata alas

Kävelyllä osa II

Opastettu kiertokävely ympäri Ljubljanan keskustaa oli todellakin hintansa arvoinen. Opas oli sujuvasanainen, asiastaan innostunut ja hauska, ja hän valotti kaupungin historiaa ja keskeisten nähtävyyksien yksityiskohtia mielenkiintoisesti ja helposti lähestyttävästi - juuri tätä kiertokävelyltä toivoinkin. Ryhmämme oli pieni, sillä turistisesonki ei ole vielä oikein alkanut; lisäkseni mukana oli neljä kolumbialaista ja yksi amerikkalainen. Retki kesti n. 2 1/2 h, ja kävimme monissa paikoissa ja näimme paljon kaikenlaista. Teen ainakin Ljubljanan linnasta ja Pyhän Nikolaoksen katedraalista omat postauksensa, koska niistä on aika paljon kuvia ja enemmän kerrottavaa.

Tämänpäiväinen kierros alkoi raatihuoneelta (Mestna hiša tai Magistrat). Rakennus on alunperin 1500-luvulta, mutta sitä on entisöity ja muutettukin moneen otteeseen.

Raatihuone

Raatihuoneen kellotorni

EU:n, Slovenian ja Ljubljanan kaupungin liput

Ljubljanassa oli tänään aika viileä ja pilvinen päivä. Raatihuoneen sisäpihalla oli jopa kylmempi kuin ulkona! Kuitenkin viivyimme siellä hetken, sillä siellä oli kaikenlaista mielenkiintoista nähtävää.

Raatihuoneen sisäpihalta

Kaksipäinen kotka muistona ajoista, jolloin Slovenia oli osa Itävaltaa

Ljubljanan kartta

Kartanpiirtäjän vaimo vangittuna kaltereiden taakse (ks. edellinen kuva vasen yläkulma)

Narkissos ihailee itseään veden pinnasta

Opas muuten kertoi, että kaupungin nimi Ljubljana ei todellakaan tarkoita "rakastettua", vaan se on vain romanttinen tarina, jonka joku on joskus kehittänyt turistien iloksi. Sen sijaan Ljubljana tarkoittaa "tulvaa" tai "tulvivaa" - Ljubljanica-joki on tulvinut aikojen saatossa monia kertoja, ja ensimmäiset ihmiset seudulla asuivatkin kuulemma puupaalujen varaan rakennetuissa taloissa.

Raatihuoneen jälkeen poikkesimme Pyhän Nikolaoksen katedraaliin (tästä erillinen postaus). Se olikin todella näkemisen arvoinen sekä ulkoa että sisältä - lisäksi sinne sai poiketa maksutta. Seuraavaksi suunnistimme Ljubljanan linnalle (josta myös erillinen postaus). Matkalla kuljimme torin poikki.  Tarkoituksenani on huomenna mennä kiertelemään torialueelle uudestaan. Siellä myytiin kaikenlaista juuri niin kuin Suomessakin - hedelmiä, käsitöitä, kasviksia, kukkia... Tuollaista "maitoautomaattia" en ole kuitenkaan Suomessa vielä nähnyt.

Maitoautomaatti

Linnalta kuljimme uudelleen joelle, jonka monia siltoja pysähdyimme ihmettelemään. Lohikäärmesilta (Zmajski most) on ehkä se kaikkein tunnetuin Ljubljanica-joen monista silloista. Lohikäärme on Ljubljanan symboli, ja siihen voi törmätä yllättävissä paikoissa kaupungilla. Ljubljanan kaupungin lippuun se on esimerkiksi kuvattu istuskelemassa Ljubljanan linnan katolla.

Teurastajan silta (Mesarski most) on kuuluisan slovenialaisen arkkitehdin Jože Plečnikin suunnittelema silta. Jože Plečnik on runoilija France Preserenin ohella toinen niistä Slovenian historian merkkihenkilöistä, jotka satunnaisenkin matkailijan soisi tietävän - niin tärkeitä nämä herrat slovenialaisille tuntuvat olevan. Jože Plečnikin kädenjälki näkyykin joka paikassa kaupungilla. Teurastajan silta on saanut nimensä siitä, että sillan lähellä sijaitsivat ennen teurastajan työtilat. Nyt sillalla on slovenialaisen kuvanveistäjän Jakov Brdarin patsaita, jotka ovat... sanoisinko: omaleimaisia (ja sopivat teurastajateemaan - yhdeltä hahmolta puuttuvat sisäelimet).

Myös kaupungin rakastavaiset ovat ottaneet sillan omakseen. Kyseessä on tämä keskieurooppalainen tapa, jossa parit vannovat ikuista rakkauttaan toisilleen kiinnittämällä lukon siltaan ja heittämällä avaimen jokeen. Ajatuksena on kai se, että rakkaus kestää niin kauan kuin lukko pysyy kiinni. Onhan tämä tapa jo Tampereellekin rantautunut. Siellä siitä on tosin muistaakseni meinannut tulla jonkinlainen ongelma kaupungin viranhaltijoille, joita alati lisääntyvät lukot ovat alkaneet ahdistaa.

Teurastajan silta; Jakov Brdarin taidetta

Rakastavaisten lukot

Jakov Brdarin teos

Opas kertoili meille hauskoja tarinoita slovenialaisista ja maan historiasta pitkin matkaa. Hilpeyttä herätti, kun hän kertoi Slovenian kansallislaulusta: se on (tietenkin) France Prešerenin kirjoittama, ja sen nimi on "Kippis!" (Zdravljica). Se on todellakin alunperin ollut juomalaulun tyyppinen teos, jossa tosin on isänmaata ja vapautta ylistäviä elementtejä. Se on aikanaan ollut jopa niin uskalias, että sen julkaiseminen on kielletty. Lisäksi runo on kirjoitettu sellaiseen muotoon, että jokainen säe muistuttaa visuaalisesti juomapikaria. Wikipedia kertoo tästä kiinnostuneille lisää.

Retkemme loppui huvittavasti, kun jäimme seisoksimaan Preserenin aukiolle, ja yhtäkkiä jostain juoksi kultainen noutaja ja heitti pitkäkseen jalkoihimme. Eilenhän kirjoittelin siitä, kuinka täällä lähes kaikki koirat juoksevat vapaana - nytkin hihnaa tarvittiin vain siihen, että omistaja sai kiskottua koiransa pois luotamme. Hän oli kovin pahoillaan koiransa huonosta käytöksestä, meitä se tietenkin vain nauratti.

Jalatkin ovat tänään olleet paremmat - kiitos korkeammille voimille Compeed-laastareista! Niiden löytämiseen paikallisesta tavaratalosta meni tosin aikaa, sillä Slovenian kieli ei oikein vielä aukene. Onneksi ihmiset tosiaan osaavat hyvin englantia, eli apua on luvassa sitä kysyvälle. Monia sloveenin kielen sanoja voi kyllä tunnistaa muiden kielten (erityisesti venäjän, mutta myös ruotsin ja saksan) pohjalta, mutta kokonaisuus on aikamoista konsonanttien sekamelskaa. Koperissa olisi alkamassa sloveenin alkeiskurssi lähes heti, kun pääsen paikan päälle. Se tosin maksaisi yli 100 €. Koska kurssin yksityiskohdat ovat vielä hämärän peitossa, jään odottelemaan lisätietoa siitä ennen kuin ilmoittaudun. Sairaalaelämää kielen osaaminen saattaisi helpottaa kovastikin, mutta toisaalta ei ole ollenkaan varmaa, ovatko työvuoroni sellaiset, että pääsen osallistumaan.

Kävelyllä

Nyt olen kierrellyt ja kaarrellut Ljubljanan keskustaa ristiin ja rastiin. Turistin pakolliset ostoksetkin tuli tehtyä - postikortteja, pullovettä (no, vesijohtovesikin on täällä juotavaa, mutta tarvitsin pullon jotta voin ottaa vettä mukaan reissuilleni) sekä rakkolaastareita jalkoihin (sanoiko joku että reissuun ei pitäisi lähteä uusilla kengillä?). Lisäksi mukaan tarttui pääsylippu huomiselle kaupunkikierrokselle, joka kestää 2 h ja jossa katsellaan kaupungin tunnetuimpia nähtävyyksiä. Osa niistä tuli nähtyä jo tänään, mutta toivon huomenna saavani tietää niistä lisää. Pääsylippu jalan tehtävälle kaupunkikierrokselle maksoi 9€ - pidin sitä aika hinnakkaana jopa suomalaisen mittapuun mukaan. Kokemus on kuitenkin osoittanut, että yleensä näillä oppaan johtamilla kierroksilla paikoista saa syvällisempää tietoa kuin pelkästään itsekseen tutkiskelemalla.

Slovenialainen tuttavani - kutsutaan häntä tässä vaikkapa Marijaksi, sillä se on yleisin slovenialainen naisen nimi - näytti minulle monia paikkoja kaupungissa. Marija oli jokusia vuosia minua vanhempi nainen, mukava mutta mahdollisesti hieman liian eksentrinen henkilö minun makuuni. Mitään ylimpiä ystävyksiä meistä heti tuskin tulee, mutta hän selvästi tunsi hyvin kotikaupunkinsa ja esitteli sitä minulle mielellään. Ensin kävelimme Ljubljanica-joen rantaan, johon olikin hotelliltani vain muutaman minuutin matka. Koko joen varsi oli täynnä kahviloita ja ravintoloita, ja vaikka oli aurinkoinen mutta viileähkö päivä, ihmiset istuivat ulkona vilttien ja vällyjen sekä kuumien juomien lämmössä.

Hotellini

Taloja joen varrella

Koko joen varsi oli kahviloita täynnä

Kaduilla kuuli yllättävän paljon englantia, vaikka turismikausi ei ole vielä alkanut. Poikkesimme monissa liikkeissä ja kahviloissa, ja törmäsimme lisäksi sattumalta muutamiin Marijan tuttuihin, ja lähes kaikki tapaamamme ihmiset osasivat puhua englantia. Asenne ulkomaalaista kohtaan vaikutti olevan uteliaan positiivinen. Pienessä leipomon kahvilassa söimme burekit. Burek tarkoittaa suolaista tai makeaa leivonnaista, jossa taikinakuoren sisällä on valinnan mukaan omenaa, juustoa, lihaa, pinaattia tai muuta samanlaista. Marija otti omansa omenahillolla, minä juustolla. Hinta oli 1,65 € per burek, ja leivonnainen oli yllättävän täyttävä. Aion mennä aamuun asti sen ja ostamieni omenoiden voimin. Miltä se sitten maistui? En aivan heti vakuuttunut siitä että burek tulee kuulumaan ruokavaliooni seuraavan kolmen kuukauden ajan, mutta toki annan sille vielä toisenkin mahdollisuuden jossain vaiheessa.

Seuraavaksi suunnistimme Tivoli-puistoa kohti. Matkalla panin merkille, että Ljubljanassa kaikki koirat kulkevat omistajiensa perässä vapaana. Koko aikana huomasin vain kaksi hihnaan kytkettyä koiraa. Silti missään ei ilmennyt rähinöitä, eikä kukaan (omistajatkaan) kiinnittänyt koiriin juuri mitään huomiota. Ne vain kulkivat hieman omistajiensa perässä, välillä pysähtyivät nuuhkimaan jotain, ja sitten taas juoksivat omistajansa kiinni.

Tivoli-puiston edessä oli Primoz Hieng -nimisen henkilön valokuvanäyttely. Näyttelyn nimi oli englanniksi This Foolish Shrovetide Time, ja kuvissa esiteltiin erilaisia karnevaaliasuja, joiden historia ulottuu kauas pakanuuden aikaan. Kuvat olivat varsin mielenkiintoisia ja värikkäitä. Vain muutama viikko sitten helmikuun puolessa välissä näitä karnevaaliasuja olisi voinut ihmetellä Ljubljanassa (ja ympäri Sloveniaa) ihan "livenä", sillä laskiaisen aikaan täällä on näyttäviä kulkueita, joissa ihmiset pukeutuvat tällaisiin perinteisiin karnevaaliasusteisiin. Missasin kulkueet tällä kertaa, mutta onneksi nähtävillä oli sentään näitä valokuvia. Varsinaisen Tivoli-puiston tutkimisen jätin tuonnemmaksi, sillä tässä vaiheessa kengät hiersivät jo niin, että katsoin parhaaksi lähteä hitaasti tallustelemaan takaisin hotellille.

Tivoli-puiston Jacopic Promenade

Naamiaisasuja

Kuvia oli todella paljon!

Tässä vaiheessa slovenialainen tuttavani lähti kotiinsa, sillä hän oli hieman flunssainen, ja minä jatkoin pikkuhiljaa hotellille päin. Matkani vei Preserenin aukion (Prešernov trg)  kautta. France Preseren oli slovenialainen runoilija, joka eli vuosina 1800-1849. Hänellä katsotaan olleen merkittävä vaikutus slovenialaisen kulttuurin kehitykseen, ja hän tuntuu olevan kunnioitettu vielä nykyäänkin. On siis aivan paikallaan, että hänellä on oma aukio aivan Ljubljanan ydinkeskustassa. Aukio on kuulemma suosittu kohtaamispaikka kaupungin asukkaiden kesken.

France Preserenin patsas

Fransiskaanikirkko aukion reunalla

Ljubljanan keskustassa on myös linna. Se on rakennettu vuoren päälle, ja sen näköalatornista on kuulemma huimaava näkymä yli kaupungin. Luulen, että huomenna pääsen tutustumaan linnaan tarkemmin - eiköhän se kuulu kaupunkikierroksemme pääkohteisiin. On kuitenkin hauskaa, miten linna kaupungilla kulkiessa pilkistää jostain lähes koko ajan.

Linna ylhäällä vuorella

Tässä talossa sijaitsee turisti-info, Tourist Information Office eli TIC

Kaupungilla vaikuttaa olevan todella paljon nähtävää. Muutamia museoitakin haluaisin katsastaa ennen kuin jatkan matkaani rannikolle. Suomen ja Slovenian väliltäkin löytyy yllättäviä yhteyksiä. Marijan tuttavat tiesivät kertoa, että suomalainen kirjailija Leena Krohn kertoo teoksistaan keskiviikkona Ljubljanan kulttuurikeskuksella. Lisäksi eräässä museossa on suomalaista lasitaidetta esittelevä näyttely nähtävillä vielä muutaman päivän ajan. Saa nähdä, mihin aika loppujen lopuksi riittää. Onneksi tänne on mahdollista palata vielä useaan otteeseen kevään aikana.

Perillä!

Pääsinpä perille! Matka Valkeakoskelta hotellilleni Ljubljanassa kesti kokonaiset 13 h, ja nyt seuraavana aamuna olo onkin aika väsynyt. Selän ja niskan lihakset ovat hieman arkoina rinkan ja painavan olkalaukun raahaamisesta (ja rinkka painoi sentään vain 12 kg - miten olisin edes jaksanut nostaa sitä jos se olisi ollut sallitut 20 kg...), ja kaiken lisäksi nukuin viime yönä lyhyesti ja erittäin huonosti. Mutta Ljubljanassa aurinko paistaa, ja päiväksi on luvattu 10 astetta lämmintä. =) Minulla on muutaman tunnin päästä tapaaminen erään slovenialaisen naisen kanssa, johon "tutustuin" Couchsurfingin kautta. Hän lupasi näyttää minulle hieman kaupunkia. Sitä ennen hieman ensimmäisiä tunnelmia täältä Sloveniasta.

Matkaan lähdettiin kotoa Valkeakoskelta eilen yhdentoista aikaan aamupäivällä. Helsinki-Vantaan lentokentällä oltiin siis hyvissä ajoin, ja minulla oli runsaasti aikaa kahvitella saattajien kanssa. Hieman jännitystä aiheutti se, että autossa matkalla kentälle huomasin, että olin unohtanut tulostaa mukaan sähköisen lentolippuni. Eipä sitä kuitenkaan kukaan missään vaiheessa kysynyt. Lentoni lähtöportti vaihtui vielä viime tingassa, ja Czech Airlinesin lento Prahaan pääsi lähtemään hieman myöhässä. Kiitoradan päässä oli sievässä jonomuodostelmassa lähtövuoroaan odottelemassa ainakin kahdeksan konetta  samaan aikaan minun koneeni kanssa. Kun viimein pääsimme ilmaan, oli huvittavaa huomata, että Czech Airlinesin käsitys ateriasta (meal) oli sämpylä - ja jatkolennolla kävi ilmi, että "snack" tarkoittaa suolakeksiä. No, eipä ollut lentoaikakaan pitkä, joten sen olisi kyllä varsin mainiosti selvinnyt vaikkapa pelkillä virvokkeilla.

Prahan kentällä minulla oli yli kolme tuntia aikaa odotella jatkolentoa Ljubljanaan. Minun ei tarvinnut Prahassa huolehtia matkatavaroista tai muista muodollisuuksista, sillä ne oli Helsingissä hoidettu perille asti. Koko homma siis hoitui varsin vaivattomasti. Kentällä oli paljon erilaisia putiikkeja ja ravintoloita, mutta meno oli sunnuntai-iltana melko rauhallista. Ainoastaan tsekkiläistä olutta tarjoava baari näytti olevan täynnä. Vaihdoin muutaman euron paikalliseksi valuutaksi, jotta sain ostettua hieman evästä. Ehkä eurotkin olisivat kentällä kelvanneet, en kysynyt. Lentoa odotellessani juttelin erään vanhemman miehen kanssa, joka oli ollut samalla lennolla Helsingistä, ja joka myös jatkoi Ljubljanaan. Hän kertoi olevansa entinen diplomaatti, joka nykyään järjestää jonkinlaisia luxusristeilyjä purjeveneellä pitkin Dalmatian rannikkoa. Sain käyntikortinkin, ja kaveri lupasi viedä minut lounaalle jos otan yhteyttä häneen jossain vaiheessa Sloveniassa oleskeluni aikana. Sitä en taida tehdä (epäluulo nostaa päätään - monet vaarat vaanivat pientä suomalaistyttöä maailmalla), mutta jutustelu oli mukavaa ajanvietettä lentoa odotellessa. Hän oli kertomansa mukaan asustellut siellä täällä, ja kertoi minulle paljon uusia asioita Sloveniastakin.

Lento Prahasta Ljubljanaan lennettiin silmiinpistävän pienellä koneella. Suolakeksin murut meinasivat mennä väärään kurkkuun kun kone törmäsi melko rajuun turbulenssiin Alppien yllä. Oli jo pimeää, joten maisemia en juuri nähnyt. Turbulenssi kesti onneksi vain vähän aikaa, ja pian oltiinkin jo perillä.  Iloinen "yllätys" oli, että myös rinkkani oli perillä samassa paikassa samaan aikaan kuin minäkin. Sen sijaan hotellin järjestämä taksi (taxi shuttle, joka keräilee ihmisiä eri lennoilta ja kiikuttaa heidät sitten yhteiskuljetuksella majapaikkoihin) oli jo ehtinyt lähteä, mutta pienen odottelun jälkeen matka hotellille järjestyi kuitenkin varsin vaivattomasti, ja yhtä edullisesti kuin alunperin oli tarkoituskin. Taxi shuttle maksoi kentältä keskustahotelliini (n. 20 km) 9 €, kun normaali taksi olisi kuulemani mukaan veloittanut 30-40 €.

Kun saavuin hotellille, yöportieeri nukkui aulan sohvalla. Hotelli Pri Mraku on siisti, ehkä hieman vanhanaikainen mutta aika kodikas, ja se sijaitsee keskeisellä paikalla aivan Ljubljanan vanhan kaupungin kupeessa. Yöllä hotellissa oli hiirenhiljaista, mutta silti uni ei oikein tullut silmään. Aamupala oli melko monipuolinen mutta ruoka oli aika raskasta, tosin hyvää. Tällä jaksaa pitkälle päivään. Ennen aamupalaa koin aavistuksenomaista ahdistusta, kun en meinannut millään päästä ulos huoneestani! Lukko toimii hieman omituisesti, ja jouduin jo harkitsemaan soittoa respaan ("tulkaa vapauttamaan minut..."). Kun vielä kerran kokeilin, sain kuin sainkin lukon auki. Toivottavasti tämä takoittaa myös sitä, että kutsumattomien vieraiden on vaikea päästä sisään.

Nyt yritän ottaa pienet unet, koska huonosti nukuttu yö on tehnyt olon aika nuutuneeksi. Sitten lähden ulos aurinkoon! Illalla on toivottavasti jo kuviakin luvassa.

Viime hetken tunnelmia

Rinkka on pakattuna, edessä on viimeinen ilta kotona Valkeakoskella. Olo on epätodellinen: vieläkään en ole kunnolla tajunnut, että lähtö on jo huomenna. Matkakuumekaan ei vaivaa – ehkä todellisuus iskee huomenna lentokentällä. On todella vaikeaa ymmärtää, että palaan kotiin seuraavan kerran kolmen kuukauden kuluttua.

En edes oikein tiedä, mitä odottaisin tulevilta kolmelta kuukaudelta. Haluaisin nähdä Sloveniaa (ja mahdollisesti naapurimaitakin) mahdollisimman laajalti. Sloveniassa vaikuttaa olevan monia käymisen arvoisia kohteita, ja mikä parasta, välimatkat pienessä maassa ovat lyhyet. Kuvat esimerkiksi Bled-järveltä ja Postojnan tippukiviluolista salpaavat hengen. Myös rannikko, jonne olen suuntaamassa, näyttää valokuvissa idylliseltä.

Sloveniasta on kansainvälisiä junayhteyksiä ympäri Keski-Eurooppaa, ja haluaisinkin vierailla Budapestissa Unkarissa tai Wienissä Itävallassa. Italian rajalle on uudesta kotikaupungistani Koperista vain joitain kymmeniä kilometrejä, ja uskon, että lähimmässä suuremmassa kaupungissa Triestessä tuleekin vierailtua useammin kuin kerran. Slovenian rannikon ja Venetsian välillä tehdään kesäaikaan myös risteilyjä. Ympäristössä on siis paljon tutkittavaa; aikanaan nähdään, mihin aika ja rahavarat antavat myöden.

Etukäteen suurin arvoitus lienee, mitä työharjoittelu sairaalassa tuo tullessaan. Ennakkokäsitykseni on, että sairaanhoito on Sloveniassa melko korkeatasoista, mutta jonkin verran lääkärikeskeisempää kuin Suomessa. Olen siis valmistautunut siihenkin, etten matkallani välttämättä saa paljonkaan käytännön harjoitusta hoitotyössä. Toivon luonnollisesti, ettei näin olisi, vaan saisin harjoitella kädentaitoja niin paljon kuin mahdollista.

Kielimuurin korkeuskin hieman mietityttää. Sanotaan, että slovenialaiset puhuvat hyvin englantia. Tämä ei kuitenkaan ilmeisesti päde vanhempien ihmisten kohdalla (kuten ei Suomessakaan yleisesti ottaen), ja heitähän esimerkiksi sisätautiosastoilla on potilaina paljon. No, hätä (kai) keinot keksii sitten aikanaan. Sain sitä paitsi tietää, että jokaiselle ulkomaalaiselle sairaanhoitajaopiskelijalle nimetään ”buddy”, paikallinen opiskelija, joka suorittaa työharjoittelujaksoaan samaan aikaan samassa paikassa, ja on samoissa työvuoroissa. Hänen olisi tarkoitus auttaa vaihtari-raukkaa esimerkiksi silloin, jos ongelmia kommunikaatiossa ilmenee. Kuulostaa hyvältä suunnitelmalta, mutta aikanaan näemme, miten järjestely käytännössä toimii.

Ei kuitenkaan mennä asioiden edelle. Edessä on vielä ilta kotona Valkeakoskella. Huomenna tapaan Espoossa asuvat äidin, isän ja siskot, jotka ovat luvanneet tulla lentokentälle heiluttamaan hyvästiksi. Sitten seuraa muutama päivä lomailua Ljubljanassa, ennen kuin on aika ottaa suuntia rannikolle kohti Koperia ja slovenialaisen sairaanhoidon haasteita. Seuraavaksi siis luvassa tunnelmia Ljubljanasta!

Lomasuunnitelmia

Ennen kuin työharjoittelu Izolan sairaalassa alkaa, minun on tarkoitus lomailla muutama päivä Slovenian pääkaupungissa Ljubljanassa. Varasin äveriäästi neljä yötä hotelli Pri Mrakusta läheltä Ljubljanan vanhaa kaupunkia. Tein hotellivarauksen Hotels.com –nettisivun kautta. Siellä muut matkustavaiset olivat esittäneet hotellista pääasiassa hyvin myönteisiä arviointeja, joten kun huonehintakin oli mielestäni keskeiseen sijaintiin nähden siedettävä, päädyin tekemään varauksen. Harkitsin hetken myös soffasurffausta (Couchsurfing), mutta en kuitenkaan tässä kohtaa päätynyt siihen - ehkä kuitenkin kokeilen sitäkin vielä tämän kevään kuluessa. Rannikolle lopulliseen kohteeseeni matka jatkuu siis torstaina 1.3. junalla.

Lento Ljubljanaan on lähdössä sunnuntaina Helsingistä iltapäivällä, ja perillä paikan päällä ollaan vasta alkuyöstä. Finnairin suorat lennot Sloveniaan alkavat vasta maaliskuun loppupuolella, joten minä lennän Czech Airlinesilla Prahan kautta. Vaihtoaikaa Prahan kentällä on runsaasti, ja siksi kokonaismatka-aika muodostuu pitkäksi. Edestakaiset lennot Czech Airlinesilla maksoivat noin 200 euroa, suora lento Finnairilla myöhemmin keväällä olisi hieman kalliimpi. Suoraan rannikolle Koperiin matkaaville voi ilmeisesti suositella lentämistä Italian puolelle Triesteen, sillä sieltä on Koperiin matkaa vain muutamia kymmeniä kilometrejä. Ljubljanasta on ainakin Google Mapsin mukaan rannikolle matkaa maanteitse reilu 100 km.

Slovenian pääkaupungissa on hieman alle 300000 asukasta, ja se sijaitsee Ljubljanica-joen varrella. Ljubljanan kaupunki on perustettu jo ajanlaskun alun aikoihin, ja mutta vuosien saatossa se on useasti tuhoutunut tai muuttanut muotoaan. Valokuvien perusteella kaupunki näyttää idylliseltä, ja siellä vaikuttaa olevan paljon mielenkiintoista nähtävää. Matkaoppaiden mukaan kaupunkiin on kätevintä tutustua jalkaisin, sillä keskusta-alue on pieni. Minulla on 3,5 päivää aikaa tallustella kaupungin katuja, ja luulenkin siinä ajassa ehtiväni nähdä aika paljon.

Ljubljanan mielenkiintoisimpina nähtävyyksinä mainitaan Lohikäärmesilta ja muut lukuisat Ljubljanica-joen ylittävät sillat, Ljubljanan linna (ja erityisesti sen näköalapaikalta aukeava näkymä) sekä Prešerenin aukio, joka on suosittu kohtaamispaikka. Myös Tivoli-puisto on varmasti käymisen arvoinen. Lisäksi minua kiinnostaa ulkoilmatori, jossa paikalliset tuottajat kauppaavat tuotteitaan. Myös muutamalle museolle minulla on varmasti aikaa.

Ljubljanasta ja sen nähtävyyksistä saa lisätietoa esimerkiksi näiltä nettisivuilta:

http://www.visitljubljana.si/

http://www.ljubljana.si/en/

Ensin mainitulla nettisivulla mainostetaan Ljubljana Tourist Cardia, joka on ilmeisesti jonkinlainen etukortti turisteille. Sillä saa ilmaisen sisäänpääsyn moniin nähtävyyksiin ja museoihin, sekä ilmaiset matkat kaupungin julkisissa liikennevälineissä. Sillä saisi myös osallistua maksutta opastetuille retkille kaupungissa. Kolmen vuorokauden kortti maksaisi 35€, ja mietinkin, mahtaako sen ostamisella saavuttaa merkittävää etua. Jos jollakulla on tästä kokemusta, kuulisin mielelläni.

Kerrotaan, että kaupungin nimi ”Ljubljana” tarkoittaa rakastettua. Matkustavaisten kokemukset Slovenian pääkaupungista vaikuttavat varsin positiivisilta, ja moni palaakin kaupunkiin kerta toisensa jälkeen. Minäkin odotan siis minilomaltani paljon. Tunnelmaa ei yhtään haittaa se, että kaupunkiin on esimerkiksi tälle viikolle luvattu aurinkoa ja +10 asteen lämpötilaa. =)

Lähtö lähestyy!

26.2.2012 se sitten alkaa – seikkailu Sloveniassa. Lähtöön on nyt aikaa noin viikko. Ajatusta on kypsytelty pitkään ja huolella, ja pieniä valmisteluja tehty pitkin matkaa. Rinkka on vielä pakkaamatta, ja muutamia hankintoja pitää vielä tehdä, mutta tärkeimmältä tuntuu nyt valmistautua henkisesti. Pitkä poissaolo kotoa kieltämättä hieman mietityttää. Mieli on kuitenkin ainakin toistaiseksi rauhallinen, eikä matkakuumeesta ole vielä tietoakaan. Viikon kuluttua tilanne voikin olla jo toinen.

Mistä siis on kysymys? Kysymys on tästä: Sairaanhoitajaopintoihini liittyen matkustan Sloveniaan Koperin kaupunkiin tekemään opintoihini kuuluvia työharjoittelujaksoja paikallisessa sairaalassa. Tarkoitukseni on viipyä reissussa kolme kuukautta. Varsinainen työharjoittelu alkaa maanantaina 5.3 – sitä ennen lomailen muutaman päivän Slovenian pääkaupungissa Ljubljanassa sekä myös kohdekaupungissani Koperissa Adrianmeren rannikolla. Suoritan Izolan sairaalassa lastenhoitotyön (3 viikkoa), sisätautipotilaan hoitotyön (4 viikkoa) ja kirurgisen potilaan hoitotyön (4 viikkoa) harjoittelut. Jos kaikki menee, kuten on suunniteltu, aikaa jää hieman myös lomailuun vielä ennen kuin palaan kotiin 1. kesäkuuta.

Ajatus kansainvälisestä työharjoittelusta heräsi oikeastaan jo heti kun aloitin opinnot Tampereen ammattikorkeakoulussa (TAMKissa) elokuussa 2010. Koin, että meitä koulun puolesta rohkaistiin voimakkaasti käyttämään tällainen mahdollisuus hyväksemme. Kohteita olikin tarjolla pilvin pimein, ja niistä oli suorastaan vaikea valita. Tarjolla olivat monet Euroopan maat kuten Itävalta, Belgia, Viro, Unkari, Saksa, Kreikka, Italia, Liettua, Malta, Alankomaat, Norja, Portugali, Slovenia, Espanja, Ruotsi, Englanti… Sitten olivat eksoottisemmat Kiina, Intia, Kenia, Nepal, Turkki, Japani… Valinnan varaa siis todella riitti.

Se, miten Slovenia lopulta valikoitui kohteekseni, on suurimmaksi osaksi sattuman kauppaa. Ensisijainen toiveeni oli alun perin Intian yli neljän miljoonan asukkaan Bangalore, mutta minut kuitenkin hyväksyttiin vasta toissijaiseen vaihtoehtooni Sloveniaan. Muita vaihtoehtojani olivat Unkari, Liettua ja Tšekki. Tässä vaiheessa minulla on kuitenkin sellainen tunne, ettei Slovenian valikoituminen kohteekseni ollut ollenkaan huono käänne.

Kun saimme tiedon siitä, että meidät on hyväksytty Erasmus-vaihtoon, alkoi toisen vuoden teoriaopintojen suunnitteleminen. Eteneminen oman ryhmän mukana ei enää ollut mahdollista, sillä työharjoitteluja piti ”säästää” keväälle, ja teoriaopintoja tehdä tiiviissä tahdissa ennen vaihtoon lähtöä. Meille ”vaihtareille” laadittiin henkilökohtaiset opintosuunnitelmat, ja sen jälkeen alkoi armoton teoriaopintojen puurtaminen.

Käytännössä toisen vuoden opiskelu on siis ollut eri ryhmien mukana kulkemista ja asioiden järjestelemistä. Aina kaikki ei ole mennyt niin kuin on etukäteen suunniteltu. Onneksi kaikesta on tavalla tai toisella selvitty, eikä opintoja ole suuremmin jäänyt rästiin. Minulla jää ainoastaan yksi tämän lukuvuoden tentti ensi syksynä tehtäväksi. Lisäksi leikkaussaliharjoittelun (2 viikkoa) suoritan heti kotiin palattuani kesäloman oikeastaan jo alettua. Alun perin minun piti suorittaa sekin Sloveniassa, mutta aikataulullisista syistä päädyin kuitenkin päättämään toisin. Vaihtoon lähtöä suunnitteleville voin kuitenkin kertoa, että ainakin omassa oppilaitoksessani TAMKissa ”vaihtareilta” edellytetään hyvin suurta oma-aloitteisuutta asioidensa hoitamisessa. Jos et ole valmis ottamaan täyttä vastuuta omasta opiskelustasi, käyttämään asioiden järjestelyyn paljon aikaa, tekemään ylimääräisiä tehtäviä, sietämään epävarmuutta ja stressiä ja muuttamaan suunnitelmiasi tarpeen mukaan, valitse turvallinen tie ja jatka oman ryhmäsi mukana. Välillä viime syksyn ja tämän alkukevään aikana fiilikset olivat aivan toivottomat, kun mikään ei tuntunut onnistuvan, ja koulutyöt kasautuivat, mutta nythän tässä ollaan jo voiton puolella!

Pikapuoliin kirjoittelen lisää ennakkotunnelmia.