Ensimmäinen harjoittelupäivä Izolan sairaalassa on nyt takana. Ei edes jännittänyt etukäteen, viime yönä nukuin (korvatulppien avulla... sattuneesta syystä) aika hyvin. Jotenkin täällä on nyt huomannut sen, ettei mitään tarvitse jännittää - kaikki järjestyy tavalla tai toisella.
Aloitan työharjoitteluni täällä sisätautien hoitotyön harjoittelulla. Täällä on tapana, että ulkomaalainen opiskelija työskentelee yhdessä paikallisen opiskelijan kanssa. Luonnollisesti osastolla on olemassa myös hoitajaohjaaja; minulle jäi vaan vielä tänään epäselväksi se, kuka hän mahtoi olla. Minun opiskelijatyöparini on ainakin tällä erää Elena, joka osoittautuikin varsin mukavaksi ja avuliaaksi ihmiseksi. Tämän opiskelijatyöparin on tietenkin tarkoitus helpottaa kommunikaatiota. Tarpeeseen se tuleekin, sillä huomasin jo tänään, että on todella erikoista työskennellä potilaan kanssa, kun yhteistä kieltä ei ole.
Hoitotyön puitteet ovat Izolan sairaalassa ehkä hieman vanhanaikaiset Suomeen verrattuna, mutta hoitotyön toteutus näyttää ainakin tämän päivän perusteella suunnilleen samanlaiselta. Käsidesiä löytyy lähes jokaisen sängyn päädystä, ja kyllä sitä nähdäkseni myös käytettiin suunnilleen samaan malliin kuin Suomessakin - desinfioinnin tyyli vaihtelee hoitajakohtaisesti. Potilashuoneet olivat kahden tai viiden hengen huoneita. Lisäksi osastolla oli kanslia, huuhteluhuone, keittiö, suihkutilat ja varastoja, juuri niin kuin Suomessakin.
Potilaat, joita tänään hoidimme, olivat vanhuksia - minulla on sellainen kuvitelma, että tämä osasto, jolla nyt harjoittelen, on erikoistunut munuaispotilaiden hoitoon. Voi kuitenkin olla, että erehdyn tässä, sillä kuten voitte kuvitella, ensimmäinen päivä oli ihmettelyä täynnä. Tämänpäiväiset työtehtävämme koskivat potilaan perushoitoa, näytteiden ottoa ja antibioottien laimentamista, letkuttamista ja tiputtamista. Koska potilastietoihinkaan ei tänään perehdytty, jäi osaston toiminnan kokonaiskuva tänään vielä hieman hataraksi.
Meitä opiskelijoita osastolla on neljä; kaksi slovenialaista miesopiskelijaa, Elena ja minä. Kaikki opiskelijat olivat hyvin kiinnostuneita Suomesta ja suomalaisista. He kyselivät paljon mm. Suomen koulutusjärjestelmästä, hintatasosta, palkoista, kielestä jne. Mielestäni sain sairaalassa tänään hyvän vastaanoton, ja menen hyvillä mielin sinne huomennakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti