Autoilua

Lomamme alkupäivinä kävimme hakemassa vuokra-auton, jonka olimme varanneet etukäteen Ljubljanan lentokentältä. Vuokrausfirma oli nimeltään Atet. Kuten aiemmin kirjoitin, hinta oli edullinen: kyseessä oli lentoyhtiön tarjous, ja lisäksi uskalsimme varata auton jo hyvissä ajoin etukäteen. Otimme myös lisävakuutuksen, jonka oli määrä korvata kaikenlaiset vahingot ilman omavastuuta. Tämän vakuutuksen hinta oli 12 euroa päivässä, mutta meistä tuntui, että se on aika pieni hinta mielenrauhasta. Onneksi mitään ei kuitenkaan sattunut, vaan kaikki sujui ilman ongelmia. Lisäksi auton ulkomaille viemisestä sai pulittaa 5 euroa päivässä. Autoa hakiessamme havaitsimme kuitenkin, että saimme paljon paremman ja isomman auton kuin minkä olimme varanneet. Melkein uusi Renault Megane kuljetteli meitä kiltisti viikon verran paikasta toiseen.

Sloveniassa autoillessa täytyy auton olla varustettu vignetillä eli tarralla, joka liimataan tuulilasiin. Se osoittaa, että olet kantanut kortesi kekoon esimerkiksi maan moottoriteiden ja lukuisten maantietunneleiden rakentamisen ja kunnossapidon rahoituksessa. Slovenian vignetin omistajan ei tarvitse pysähdellä tietulliasemilla, vaan kaikki maksut on jo hoidettu, kun vignetti on kerran hankittu. Myös Itävaltaan tarvittiin vignetti. 10 päivän tarra maksoi 8 euroa, ja sen voi ostaa jokaiselta bensa-asemalta jo hyvissä ajoin Slovenian puolella. Silti ajellessamme Salzburgiin päin jouduimme aina silloin tällöin pysähtymään tietulliasemilla ja pulittamaan erisuuruisia maksuja teiden käytöstä. Kallein maksu (ennen erästä pitkää tunnelia) oli muistaakseni 11 euroa. Bensa Sloveniassa on suunnilleen saman hintaista kuin Suomessakin.

Slovenian liikennekulttuuri on mielestäni aika ymmärrettävää ja rauhallista. Vilkun käyttöön toivoisi kuitenkin täällä hiukan parannusta, esimerkiksi liikenneympyröistä poistuttaessa täällä ei monikaan käytä vilkkua. Moottoriteillä nopeusrajoitus taisi olla 130 km/h, joskin huomattavasti kovempiakin nopeuksia havaitsimme silloin tällöin. Vaikuttaa siltä, että ajonopeuksia ei valvota täällä kovinkaan aktiivisesti. Joitain "tolppapoliiseja" (nopeuksien kameravalvonta) tosin huomasimme, yleensä ennen tunneleita. Moottoritiet ovat hyväkuntoisia, ja tunneleita on vuoristoisesta maastosta johtuen paljon. Pisimmät niistä ovat jopa 8-10 km mittaisia. Kaikenlaisia merkkejä ja opasteita on teiden varsilla paljon, ja suunnistaminen on tästä johtuen aika helppoa. Välillä tosin oli hieman epäselvyyttä siitä, mitä joissain kylteissä luki, tekstit kun olivat vain ja ainoastaan sloveeniksi. Pysäköinti sen sijaan on ongelma ainakin täällä Koperissa. Mekin jouduimme jättämään auton muutamaksi yöksi kadun varteen, kun parempaakaan pysäköintipaikkaa ei löytynyt. Kadun varteen tai jalkakäytävälle pysäköinti on täällä tapana, mutta pysäköintivirhemaksun siitä voi kuulemma siitä huolimatta saada.